27.2.2015

Lisää tavaraa hääkirppikselle

No nyt pitäisi olla viimeisetkin tavarat hääkirpputorilla! Huntua en sitten kuitenkaan raaskinut myydä, sillä jos omat mahdolliset lapset joskus haluaisivat jotain minulta häihinsä lainata, olisi tuo kaunis huntu aika hyvä siihen.

Hääkirpputorilla taas uutta tavaraa!

Otsikko sanoo melko hyvin kaiken oleellisen... Vielä pitäisi saada kuvat ja hinnat muutamalle tavaralle (puuttuu ainakin pöytäliinat, kaitaliinat, iso maljakko, photobooth-rekvisiittaa, nimikyltit ja pöytäjärjestystaulun teline). Hunnunkin varman laitan myyntiin, vaikka en raaskisi. Hinnat  ja tavaroiden toimitus ovat neuvoteltavissa varsinkin, jos ostat paljon tavaraa kerralla. :)

25.2.2015

Tavaroita myyntiin hääkirpputorille

Laitoin ensimmäisiä tavaroita myyntiin Hääkirpputori-välilehdelle. Lisään tavaraa sinne sitä mukaa kun saan selvitettyä nurkissa lojuvia tavarakasojamme. Myyntiin on tulossa vielä kaikenlaista pikkutavaraa. photobooth-rekvisiittaa ja pöytäliinoina käytettyjä Ikean Knoppa-lakanoita. Tavaroiden nouto luotamme Espoosta sopii tietysti meille kaikkein parhaiten, mutta jos tavara ei ole liian isoa tai särkyvää, voin myös postittaa sen. Ilmoita kiinnostuksestasi blogin kommenttikenttään tai sähköpostiini. Tavarat ovat myynnissä myös muualla. Alla kuvia juhlapaikaltamme:




Tämän kuvan on ottanut valokuvaajamme Mia Johansson

24.2.2015

The Day After!

Viime lauantaina oli meidän hääpäivä! Parhaat häät ikinä! Rennot, tunnelmalliset, hauskat, loistavaa ruokaa, paljon hyvää musiikkia, hienot koristeet, iloiset vieraat ja onnellinen hääpari! :)

Valokuvia ja videota odotellessa voisin aloittaa häistämme kertomisen hääyöhotellistamme (Scandic Paasi), jossa vietimme kaksi häiden jälkeistä yötä. Valokuvat hotellilta ovat keskinkertaista/kehnoa kännykamera-laatua, mutta saa niistä jonkinlaisen käsityksen hotellista ja huoneestamme.

Hotellin aula ja käytävä:





Sulhanen kävi kirjautumaan hotelliimme aamupäivällä minun valmistautuessa juhliin kaasojen kanssa. Hän pääsi viemään tavaamme huoneeseemme jo klo 12 maissa ennen kuin lähti Otaniemeen, jossa otimme muutaman potrettikuvan ennen vihkimistämme. Juhlimme sulhasen kanssa myöhään ja lähdimme juhlapaikalta hääyöhotellillemme vasta klo 2 aikoihin aamuyöstä. Emme enää sen yön aikana ehtineet ja jaksaneet nauttia saunastamme ja parvekkeestamme, minkä vuoksi olen iloinen, että olimme varanneet hotellihuoneen kahdeksi yöksi. Ei siis tarvinnut enää siinä häiden jälkeen alkaa stressaamaan, meneekö ihana huoneemme saunoineen hukkaan.

Huone numero 624 eli meidän pieni parvekkeellinen ja saunallinen hääyöhuoneemme hotellin ylimmässä kerroksessa (ymmärtääkseni se on hotellin ainoa huone, jossa on sekä parveke että sauna):




Häitä seuraavana aamuna vaihdoimme huomenlahjat, kävimme aamupalalla ja lähdimme siivoamaan juhlapaikkaa. Olimme sopineet tapaavamme äitini, kaasoni ja bestmanin juhlapaikalla klo 10, jolloin meille jäi siivoamiseen 3 tuntia aikaa. Vaikka olisin mielelläni jäänyt aamulla nukkumaan, ei juhlapaikan siivoaminen tuntunut mitenkään ylivoimaiselta. Peloistani huolimatta kukaan ei kiukutellut eikä heitellyt holtittomasti roskiin asioita, jotka halusin säilyttää. Siivoaminen sujui nopeasti, hallitusti ja kivuttomasti (kiitos siivoamassa olleille!). Ainoa "pieleen mennyt" asia oli oikeastaan se, että äitini otti erään tavaralastin kannettavakseen ja tiputti lattialle juhlista jäljelle jääneen vegaanisen porkkanakuppikakun, joita oli tilattu vain kaksi kappaletta ja jonka olin ajatellut sulhasen kanssa syödä, kun se ei juhlissa ollut mennyt.

Siivoamisen jälkeen lähdimme sulhasen kanssa takaisin hääyöhotellillemme, jätimme sinne tavaroitten roudaamisen yhteydessä kodistamme noutamamme vaatteet iltaa varten ja lähdimme Vapianoon pastalle (koska sulhanen oli niin nälkäinen, ettei voinut odottaa vaatteiden vaihtoa, siistiytymistä ja "parempaan" ravintolaan menemistä). Toisaalta edellisen päivän raskaan syömisen jälkeen Vapianon pasta maistui minulle paremmin kuin hyvin. Syömisen jälkeen lähdimme Stockmannin Herkkuun hakemaan eväitä ja hotellille palattuamme käytimme myös hotellilta saamamme etukupongit herkkujen hankkimiseen. Palasimme hotellihuoneeseemme ja laitoimme saunan päälle.

Herkut, sauna ja parveke:







Saunomisen ja herkuttelun jälkeen aloimme valmistautua iltaa varten. Sulhanen (tai siis apua: mies, puoliso, mikä-se-nyt-onkaan!) tosin alkoi "hetken" kuluttua hieman mutisemaan, ettemme kohta enää mihinkään ehdi, kun en millään saanut hiuksiani selväksi... Sain kuitenkin lopulta hiukseni selviksi ja pääsimme lähtemään lähipubiin Sivukirjastoon ruotimaan häitä ja muita elämän tärkeitä asioita.

Seuraavana aamuna kävimme taas hotellin maukkaalla aamupalalla ja laitoimme saunan päälle. Olimme hotellilla klo 12 asti. Olin aluksi ajatellut, että maksaisimme myöhäisestä uloskirjautumisesta ja olisimme siellä klo 14 asti, mutta meidän piti vielä palauttaa vuokraamamme kylmätynnyri ja hakea koiramme kotiin.

Aamupala ja hotellihuoneemme vielä kerran:


Lisäksi mieheni tahtoi ilahduttaa kaikkia tällä silmiä hivelevällä näyllä:

P.S. Morsiuspuku pitäisi nyt saada pesulaan. Onko suosituksia hyvistä paikoista? Morsiuspuvusta myöhemmin vielä tarkemmin, mutta otan vastaan myös hyviä ehdotuksia siitä, mitä puvulle kannattaisi nyt tehdä. En usko myyväni pukua, mutta pitäisiköhän se laittaa kuntoon ja jättää muistoksi ihanasta päivästä vai onko jotain keinoa saada siitä käyttökelpoista pukua muihin tuleviin juhliin jollain tapaa helmaa keventämällä..?

P.P.S. Näin pukuparalle kävi:


19.2.2015

Sulhasen huomenlahja ja alennuskoodi

Mitä ostaa miehelle, joka ei koskaan kysyttäessä tarvitse mitään? Tai jos hän esittää jonkin lahjatoiveen, se on sitten tämän morsiamen makuun liian spesifisti tehty, kuten jonku tietyn pelin tai levyn mainitseminen (pitäisi siis sanoa tyyliin "vaikka joku kello olisi kiva", jolloin morsian saisi käyttää hieman omaa päätäntävaltaansakin eikä olisi pelkkänä lompakkona, mutta ei myöskään ihan tyhjän päällä lahjaostoksissaan). Sulhanenhan tähän vastaa vaan, että älä osta mitään, kun ei hänelle tarvitse lahjaa ostaa. Se tuntuu kuitenkin hieman hölmöltä, sillä morsian haluaa lahjan ja sehän on hänelle ostettava. Ja ei tunnu reilulta, että morsian ei "turvaa puolisonsa toimeentuloa mahdollisen leskeksi tulon jälkeen" tai "anna korvausta neitsyyden menettämisestä", jos sulhanen joutuu näin tehdä... ;)

Monet suosii boudoir-kuvauksia, mutta en ole saanut aikaiseksi järjestää sellaisia. Niitä varten olisi pitänyt selvittää hyvä kuvaaja, varata kuvaus, kampaus ja meikki, hankkia alusvaatteita ja löytää jostain vapaata aikaa. Ehkä teen vastaavan kuvauksen joskus myöhemmin, mutta nyt se siis jäi.

Joululahjoja ostaessa tulin ostaneeksi ensimmäisen osan sulhasen huomenlahjaan. Meinasin täydentää sulhasen joululahjaa viskipullolla, mutta ostamani viski maksoikin sitten noin 70 euroa, joten jätin sen silloin antamatta ja laitoin piiloon odottamaan häiden jälkeistä aamua. Koska pelkkä viskipullo tuntuu hieman tylsältä lahjalta, ostin sulhaselle Lissabonin reissultani hauskan suklaarasian, joka sopii mielestäni hyvin ukkoutuneelle miehelle.
Teerenpeli Kaski-viski
Hussel-suklaarasia ukkomiehelle (kaukosäädin, tohvelit ja pullo)
Olisin varmaan mennyt ihan näillä, mutta kun utelin sulhaselta siitä, mitä hän haluaisi huomenlahjaksi ja sen jälkeen siitä, mitä hän aikoo ostaa minulle, hän kieltäytyi ostamasta minulle niitä asioita, mitä olen toivonut ja sanoi haluavansa ostaa jonkun korun. Hän perusteli tämän sillä, että haluaa ostaa jotain pysyvää. Onko se sitten otettavana vihjailuna, että haluamani ihana mekko ei hänen mielestään ole pysyvää..? Luulisi että toinen lahjatoiveeni, kokoelmateos Neil Gaimanin The Sandman -sarjakuvasta olisi pysyvä siinä missä koru, mutta sekään ei kelvannut sulhaselle. Hän kyseli ensin, löytyisikö Kalevala-koruista mitään kivaa ja onko minulla jo kaikki tarvittavat osat Kalevala-korujen Vanamosta (on). Sitten hän alkoi mutista jotain Swarovskista ja kristallieläimistä (sulhasella on paha tapa aina paljastaa kaikki lahjansa etukäteen).

Kuitenkin, ostaa sulhanen sitten mitä ostaakaan, minua jäi vaivaamaan hänen kommenttinsa "jostain pysyvästä". Viski ja suklaa eivät ole kovin pysyviä tai sitten ne ovat huonoja. Joten olin taas saman kriisin edessä. Mitä ostaa miehelle, joka ei halua ja tarvitse mitään..? Tulin sitten hankkineeksi rannekorun miehelle, joka ei koskaan käytä mitään koruja. Mutta eikö kellokin voida laskea rannekoruksi? Eikö se ole sitten ihan sama käyttää ranteessa vastaavanlaista kapistusta, jolla nyt ei vaan kellon tavoin satu olemaan mitään funktiota? Tuskin kukaan miehen kavereista huomaa mitään eroa siinä, onko sulhasella kädessään kello vai miehinen rannekoru..? Toivottavasti sulhanen suostuu käyttämään tätä edes silloin kun lähdemme kahdestaan jonnekin.

Tilasin korun vajaa viikko sitten käsityönä tehtyjä koruja myyvästä Helmetti-verkkokaupasta. Sulhaseni koru on kahden kiepin nahkarannekoru omalla tekstillä. Sain koruja tekevältä ja myyvältä Outilta alennuskoodin Helmettiin blogini lukijoille! Alennuskoodi on VintagePunkRock, se on voimassa maaliskuun loppuun asti ja alennusprosentti on -15%. Helmetin verkkokaupan automaattinen alekoodikenttä ei toimi, joten koodi pitää kirjoittaa kommenttikenttään, joka tulee eteen tuotetta tilattaessa (sen jälkeen, kun osoitetiedot ym. on annettu). Sivusto lähettää automaattisesti laskun, mutta siinä ei ole otettu alennusta huomioon. Maksaa pitää siis vasta se lasku, johon Outi on korjannut loppusumman. Alennuskoodi on voimassa maaliskuun loppuun asti, joten nyt kiireellä ostamaan sulhaselle, äidille, anopille, kaasoille ja tietenkin itselleen koruja! :)

15.2.2015

Hääsuunnittelukatsaus vol. 3

Tänään luettiin kirkossa kuulutuksemme. Emme olleet paikalla, koska sulhanen oli polttareiden jäljiltä liian väsynyt... Jäimme kotiin nukkumaan. Hyvä että sulhasella oli hauskat polttarit. :) Hänellä oli kuulemma ollut sauna ja aktiviteettejä (jousiammuntaa, jättihanskanyrkkeilyä jne.) Salmisaaren Gr8-viihdeklubilla, karaokelaulua Helsinkiläisessä homobaarissa ja baarittelunkin jälkeen vielä saunomista erään polttarivieraan kotona. Jotain aktiviteettiä hän ei ilmeisesti saanut minulle kertoa, mutta luulen siihen liittyvät rumpukapulat, jotka hän otti mukaansa ja joiden mukanaolo ei oikein noilla edellä mainituilla selity. Jos saisin veikata (ja miksen saa, minun blogini), niin epäilisin hänen soittaneen (rummuttaneen) minulle rakkauslaulun. Kuulostaa kyllä hieman hassulta, mutta... Mikä muu se muka olisi?

Sulhanen on ollut melko ahkera viime päivinä ja tänään hän sai valmiiksi menu-ohjelma-bingo-lappustemme leikkaamisen (ne tulostettiin A4 paperille, mutta niistä piti saada A5-kokoiset). Menu-ohjelma-bingo tulostettiin Sinellistä hankitulle helmiäispaperille, joka ei kyllä näissä valokuvissani ole ihan parhaimmillaan (kuvan lappu on siis toinen sulhasen epäonnistuneista, muiden leikkaus sujui paljon paremmin):
Ohjelma ja menu
Kääntöpuolella hääbingo
Olen ollut aika kiireinen hääjärjestelyjemme kanssa. Olen suunnitellut ja jakanut aikatauluamme kaasoille, bestmanille, valokuvaajalle, videokuvaajalle, pitopalvelulle ja kuppikakkujen tekijälle. Olen koittanut organisoida askartelujamme, hankintojamme ja järjestelyjämme. Juhlan lähestyessä askarteluhommat vähenevät ja sen sijaan että stressi helpottaisi, tuntuu siltä, kuin jotain olisi varmasti unohtunut. Ehkä pitää vain luottaa tekemääni tehtävälistaan ja luottaa siihen, että jos jotain ei ole siihen kirjoitettu, se ei ole muistamisen arvoista. Sain paljon käytännön asioita selvitettyä tapaamisessamme pitopalvelun kanssa ja toivon, että loputkin mieltä askarruttavat jutut ratkeavan ensi viikon alussa, kun meillä on tapaaminen papin kanssa. Laskuja on nyt tullut jonkin verran maksettavaksi ja laitoin sen isoimmankin eli pitopalvelulle menevät tonnit maksuun. Toivoisin että tässä olisi enemmän aikaa kaunistautumiselle ja itsensä hemmottelulle, sillä en haluaisi olla väsyneen näköinen morsian mustien silmänalusten kanssa juhlapäivänäni, mutta paljon järjestelyjä tuntuu väkisinkin jäävän näille viimeisille viikoille. Viikko sitten tuli onneksi uusin Häät-lehti, jonka kanssa olen voinut asennoitua hieman häähöttöisempään mielentilaan tämän kiireisen juhlajärjestelyn lomassa. Harmi etten ole ehtinyt käydä häämessuilla, joita tässä lähiviikkoina on ollut. En ole vielä täysin sisäistänyt sitä, että kohta juhlitaan meidän häitä.
Postissa tullut uusin Häät-lehti
Valokuvaajan kanssa meillä oli tässä tosiaan hankaluuksia... Edellinen kuvaajamme on tuttavani ja mukava tyyppi. Hän ei kuitenkaan valitettavasti ole täyspäivänen valokuvaaja, joten lomapyynnöstään huolimatta hän oli saanut leipätyöstään lomakiellon työpaikan tilanteesta johtuen. Eli ikävä juttu, mutta tuskin hän sitä tahallaan teki. Jäimme kuitenkin ikävään tilanteeseen eli meillä ei ollut valokuvaajaa ja häihin oli enää parisen viikkoa. Lisäksi olimme budjetissamme ottaneet huomioon vain sen summan, minkä ei-kokopäiväisesti kuvaava tuttavamme oli ilmoittanut, mikä ei ollut kovinkaan montaa satasta. Hiukan siis kärvistelimme loppuun kalutun budjettimme kanssa, sillä valokuvaus voi helposti maksaa 1000-2000 euroa. Löysimme kuitenkin budjettiimme sopivan ja silmiämme (no, minun silmiäni, koska sulhanen ei tuntunut näkevän eri kuvaajien töiden laadussa mitään eroa) miellyttäviä kuvia ottavan valokuvaajan: Mia Johanssonin. Tavallaan on jopa hauskaa (nyt kun olen kriisistäni selvinnyt), että meistä ottaa valokuvia useampi eri kuvaaja, sillä alkuperäinen kuvaajamme kuitenkin ehti jo ottaa meistä albumillisen kuvia syksyllä Linnanmäellä.

Luin tosiaan uusimman Häät-lehden läpi, vaikka näin viime hetkillä en voi ottaa sieltä ihan kauheasti enää vaikutteita, kun morsiuspuku, sormukset, kattaustyyli jne. on jo valittu. Pieni haaveilu on kuitenkin kai sallittua.
Jos olisi varaa, tuollaisen hääkakun haluaisin (tosin miten tuota leikataan?) Nuo servietitkin olisivat ihanat!
Nämä ovat hyvin erityyliset kuin meidän sormuksemme, mutta kauniit kumminkin!
Muiden häistä kertovat jutut ovat mielenkiintoisia, mutta nyt en uskalla liian tarkkaan
niitä lukea, ettei tule tarve muuttaa jotain radikaalisti omissa juhlissa...
Hiuskoruani en meinaa enää häitä varten muuttaa, mutta muuten katselen näitä kyllä ihan mielelläni. Haluaisin hankkia jonkun tuollaisen otsapannan tapaisen korun, kuten alhaalla keskellä sijaitsevassa kuvassa. En tiedä tuntuisiko se sitten hölmöltä, mutta haluaisin testata.
Häät-lehden hiuskorukuvia
Matkajuttuja luen nyt vähän sillä silmällä, että en olekaan enää ihan varma, mitä häämatkamme kanssa meinaamme tehdä. Olimme jo jokseenkin päättäneet lähtevämme New Yorkiin ja Miamiin pariksi viikoksi, ja katselleet jo lentoja ja hotelleja, mutta häihin liittyvät ja liittymättömät kulut ovat aika hyvin tyhjentäneet säästötilimme. Koiramme sairaalareissu syksyllä, mihin meni noin 1000 euroa omaa rahaamme (ja toiset 1000 euroa vakuutuksesta), ja automme noin 1000 euron korjaus viime viikolla ovat olleet vähän turhan isoja ylimääräisiä kuluja tähän häitään järjestävän, asuntosäästävän ja asumisoikeusasunnon sekä auton velkoja makselevan vastavalmistuneen arkeen. Katsotaan onko se häämatkamme nyt sitten tuo haaveilemamme vai onko se joku muu. Kyllähän niitä muitakin hyviä vaihtoehtoja on ja isoja matkoja voi tehdä sitten hieman myöhemmin. Onneksi mitään ei ole vielä varattuna :)
Matkakertomus romanttisesta matkasta Madeiralle

12.2.2015

Ihana herkkubuffettimme

Hääkakkumme tulee pitopalvelumme Merirosvojen kautta ja se on toivottavasti todella hyvä, mutta emme siis mitenkään erikseen esimaistele tai kilpailuta kakkumme tekijää. Pitopalvelullamme on mielestäni hyvä valikoima kakkuja:
Merirosvot-juhlapalvelu
Sulhaseni haluaa näistä hääkakuksemme Valkosuklaa-Daim kakun. Käydessämme palaverissa pitopalvelumme kanssa saimme heidän kakkusuosituksensa tälle vuodelle, joita ovat:

  • mansikka-kermakakku
  • valkosuklaakakku
  • kuningatar-kermakakku
  • lime-jogurtti-juustokakku
  • marjakimara-juustokakku

Merirosvoilla oli vielä kakkusuosituslapussaan ihana kuva tuosta marjakimara-juustokakusta, jonka päälle tulee valkosuklaata ja joka ilman kuvaakin olisi ollut minun suosikkini. Juttelimme Merirosvojen kanssa kakkuvalinnoistamme ja kakun esillepanosta. Haluan ehdottomasti kerrostarjottimelle kasatun kakun littanakakun sijaan (toki jos kakkumme olisi jonkun kalliin kakkutaiteilijan tekemä, se olisi kerroksellinen ilman aputelineitä). Merirosvojen Tony sanoi, että he tekevät juhliimme kakut sadalle hengelle, mikä tarkoittaa kahta kolmikerroksellista telinettä. Voisimme ilman lisäkuluja ottaa halutessamme pelkän daim-valkosuklaan sijaan sekä daim-valkosuklaata että marjakimara-juustokakkua! Nämä siis valitsimme! :)

Vaikka kakkuvalintamme ovat erittäin upeat, emme oikein pysty kakuilla ottamaan huomioon kaikkien ruokavalioita. Kaikki häittemme ruoka on morsiamen takia vähälaktoosista ja sulhasen takia pähkinätöntä. Lisäksi häissämme on yksi kasvisruokailija, yksi vegaani, yksi keliaakikko ja yksi moniallerginen. Tämän takia halusin kuppikakkubuffetin täydentämään jälkiruokapöytäämme. Kuppikakkuja tulee olemaan 106 kpl, jolloin ne jotka eivät pysty syömään kakkua saavat kaksi (kasvisruokailija ei tarvitse erityiskuppikakkua) ja loput sata on sitten muun juhlaväen syötäväksi, jolloin tälle kakkujen syöntiin kykenevälle juhlakansalle on noin yksi kuppikakku muun jälkiruuan lisäksi. En perehtynyt pääkaupunkiseudun leipomotarjontaan sen enempää, vaan laitoin tarjouspyynnön Save The Date -messuilla bongaamiini:
Parhaan tarjouksen meille teki Mayra, joten tilaamme kuppikakut häihimme heiltä. Kävimme joku aika sitten sulhasen kanssa maistelemassa heidän kuppikakkujaan. Tarjolla oli mustikka-unikonsiemen sitruunakuorrutteella, mansikka-valkosuklaa, kinuski-karpalo ja vegaanille porkkanakuppikakku. Valitsimme näistä mustikka-valkosuklaan sitruunakuorrutuksella ja kinuski-karpalon sekä vegaanille porkkanakuppikakun. Keliaakikolle ja moniallergikollemme Mayra tekee mutakakku-kuppikakun, joka sopii molemmille.

Herkkubuffetiimme tulee myös pitopalvelultamme trooppinen hedelmätarjotin. Hedelmätarjottimen vuoksi hieman harmittelen, etteivät häämme ole kesällä, sillä haluaisin kovasti tarjottimeen mansikoita ja pelkään etteivät mansikat ole niin hyviä talvella. Pitopalvelumme kuitenkin lupasi meille mansikoita jos saavat käsiinsä hyvälaatuisia. Hyvä siitä kuitenkin varmasti tulee!
Merirosvot-juhlapalvelu
Muiden herkkujen lisäksi häissämme tarjoillaan Kultasuklaan vaaleanpunaisia suklaasydämiä (meidän hääkarkkimme):
Mansikka-suklaasydän

8.2.2015

Valokuvaajakriisi. Prkl.

Heräsin tänä ihanana krapula-aamuna viestiin, jossa valokuvaajamme kertoi, ettei työkiireiden takia pääse häihimme. Häihimme on aikaa alle kuukausi, joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan. En millään jaksaisi alkaa selvitellä asiaa, jonka piti olla sovittu reilusti yli vuosi sitten, mutta kai se on nyt sitten pakko parin viikon varoitusajalla etsiä meille hyvä valokuvaaja. Epätoivoista, rasittavaa, ärsyttävää ja stressaavaa. Kiitos kuvaajallemme tästä etukäteishäälahjasta...

Parhaat kuvaajat (pks.)? Vinkkejä? Sympatiaa?

4.2.2015

Pitopalvelumme

Olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen pitopalveluvalintaamme Merirosvoihin, tosin eilen olisin voinut olla hieman eri mieltä, kun pitopalvelu oli merkinnyt tapaamisemme väärälle päivälle... Kuitenkin, nyt kun sitten saimme tapaamisemme hoidettua, olen tyytyväinen ja luotan pitopalvelumme ammattitaitoon. Kävimme huolellisesti läpi edellisen päivän aikataulun (jolloin pitopalvelu tuo astiat juhlapaikallemme), juhlapäivämme aikataulun (jolloin bestman päästää pitopalvelun juhlapaikalle, pitopalvelu ottaa vastaan kuppikakut, tarjoilee alkumaljat, ruuat, jälkiruuat jne.), menumme, järjestelyt, hinnan jne. Tuntuu että kaikki on nyt selvää, jopa asiat, joita emme tajunneet kysyä (esim. raivoraitis isoisämme saa halutessaan punaviinihärkäämme kylmänä ja ilman kastiketta). Tuntuu myös, että allergiat ja ruokavaliot otetaan hyvin huomioon. Lisäksi saamme kahta eri kakkua! Ruokalajit tuntui olevan joustavassa muokattavissa omaan makuun sopiviksi ja saimme hyviä ehdotuksia pitopalvelun Tonylta. Lisäksi Tonyn ehdotuksesta, ja koska sulhanen nyt sitten niin haluaa, tilasimme hotdog-tarjoilun iltapalaksi. Iltapalaa tulee vain 40 hengelle, vaikka häissämme on väkeä kaikkineen noin 90 henkeä. 40 hengen hotdog-iltapalaan kuuluu 80 hotdogia täytteineen ja se tarjotaan joskus klo 22-23 aikoihin. Luulisin/toivoisin sen riittävän. Se "ongelma" tästä nyt tulee, että jos meille tulee hotdogeja, emme tarvitse sulhasen aiemmin haluamia sipsejä, joten meillä on nyt kolme turhaa sipsiämpäriä...

Eilen sain postista kaksi mukavaa yllätystä:
Voitin Our love is a diamond -blogin adventtiarvonnasta lahjakortin Glitteriin ja ...jotain Rock 'n' Rollia -blogin Hyvä kiertämään haasteesta lahjakortin Ninkalle. Kaasot voivat siis lähteä shoppailemaan kaksikymppisensä kanssa Glitteriin ja minä pääsen taas miettimään, mitä ihanaa tilaisin Ninkalta! :D Täytyy itsekin toteuttaa haaste (viimeistään joskus häiden jälkeen).

Ninkasta puheen ollen... Uskaltaakohan tätä sanoa... Voitettuani sieltä 100 euron lahjakortin, käytin 60 euroa maailman ihanimpaan sukkanauhaan. Kun sitten jossain vaiheessa sen kotiuduttua koitin sitä jalkaani, olin hieman harmistunut siitä, miltä ohut nauha (joka toki sopii sukkanauhan tyyliin täydellisesti) näyttää jalassani. Ajattelin aluksi irrottaa kukkakoristeen nauhasta ja kiinnittää uudelleen hieman löyhemmin, mutta tajusin, että sukkanauha ei silloin välttämättä pysyisi ylhäällä (tai en ainakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä). Sellaisenaan se vaan tuntui uppoavan liian syvälle reiteeni, jolloin tulin kiinnittäneeksi tähän liikaa huomiota upean kukkakoristeen kustannuksella. Päädyin siis hieman radikaaliin ratkaisuun. Irrotin kukkakoristeen nauhasta ja purin kaapissani lojuvista vaaleista/valkoisista stay up -sukkahousuista yläosan (sen kuminauhamaisen, jossa on sukkahousuja ylhäällä pitävää silikoninauhaa). Ompelin sitten kukkakoristeen stay up -sukkahousujen yläosaan. Kokonaisuudesta tuli ehkä liian pitsinen verrattuna alkuperäiseen, tyylikkääseen sukkanauhaan, mutta ainakin minun reidessäni tämä on toimivampi ratkaisu.

Tässä alkuperäinen sukkanauha (kuva Ninkan nettikaupasta):


1.2.2015

Polttarit!

Osasinkin jo vähän etukäteen aavistella ja eilen oli kuin olikin polttarini! :D

En saanut etukäteen mitään listaa tai muuta varoitusta, mutta lauantaina klo 9 soi sulhaseni herätys. Jonkin aikaa pyörittyään ympäriinsä unisena sulhanen sanoi, että minun pitäisi herätä ja syödä aamupalaa. Onneksi olin aavistellut tätä ja hoitanut suurimman osan kaunistautumisesta edellisenä iltana. Riitti siis että vain pukeuduin, pesin kasvoni ja laitoin itselleni aamupalaa. Klo 10 maissa kaasot tulivat meille skumppapullon kanssa. He käskivät minun pakata sisäurheiluvaatteet ja bilevaatteet. Pakatessani meille saapui myös sulhaseni sisko, joka tuli hieman pidemmän matkan takaa ja tarvitsi yöpaikkaa lauantai-sunnuntai väliselle yölle. Pakattuani tavarat meidän piti lähteä kiirehtimään Helsinkiin menevälle junalle.

Jäimme Pasilassa ja lähdimme kävelemään kaasojen johdolla kohti salaista kohdettamme. Jossain Helsingin harmaiden kerrostalojen lomassa pysähdyimme ja muita polttarivieraita alkoi ilmestyä paikalle. Kaasot jakoivat kaikille vieraille hienot pupunkorvat. Sain samanlaiset, mutta hieman vaaleamman pinkit kuin muut. Jonkin aikaa jouduimme etsiä oikeaa ovea, mutta kaasot soittivat jollekulle ja kohta eräästä oviaukosta meille vilkutti joku mieshenkilö. Kun minun käskettiin pakata mukaan sisäliikuntavaatteet, arvailin ensin, että tiedossa on monilta polttareilta tuttua tankotanssia. Sitten ajattelin, että kyseessä voisi olla jonkun itsepuolustuslajin kokeilua. Kiivettyämme kuitenkin portaat ylös meille vilkuttaneen miehen perässä huomasin, että kyse ei ollut ollenkaan mistään liikunnasta, vaikka paikan päällä hieman hiki haisikin. Kyseessä oli levytysstudio. Pääsin (jouduin?) nauhoittamaan rakkauslaulun, jonka voin esim. ujuttaa häittemme kappalelistalle tai antaa sulhaselle huomenlahjaksi. Kappale oli sulhasen rakkauslaulusuosikki When You Say Nothing At All. Pelkäsin hieman, etten saisi mitään toimivaa ääntä kuuluville hermostuksissani, mutta kyllä se kappale sitten tuli lopulta nauhoitettua. Täytyy vielä päättää, mitä teen sillä nyt. :)
Kissalasit, pupunkorvat, tikkari ja kunniakirja
Äänitysstudiolta lähdimme kävelemään taas kaasojen johdolla ja päädyimme Sörnäisten metroaseman paikkeille. Löysimme sieltä lounaspaikan, jossa söimme valintamme mukaan salaatteja tai kaverin kanssa jaettuja pitsoja (jaoin yhden polttarivieraani kanssa avokado-pitsan). Koska tämä morsian on tunnetusti todella hidas syömään, lähti osa polttariporukasta kauppaan loppujen jäädessä vielä syömään tai syöjien (eli minun) seuraksi. Sovimme tapaavamme hetken kuluttua metroasemalla. Kun lopulta pääsimme kaikki sovittuun tapaamispaikkaan, lähdimme metrolla kohti Siilitien asemaa. Siellä edessämme oli sitten se polttareiden liikuntaosuus. Polttariporukkani oli varannut meille saunatilan Isatis-boulderkeskuksesta, mutta ennen saunomista pääsimme seinäkiipeilemään. Aluksi minua hieman huoletti se, ettei kiivetessä käytetty mitään turvavaljaita. Sen lisäksi että onnistui kiipeämään ylös, piti myös uskaltaa tulla itse alas. Kiipeily sujui kuitenkin hyvin ja keskuksessa oli onneksi monta erilaista aloittelijoillekin sopivaa seinää. Osa vieraistani ei halunnut ollenkaan kiipeillä ja osa kokeili kiipeilyä vain pikaisesti, mutta erään boulderointia harrastavan kaverini ja muutaman muun kanssa kiipeilimme kunnes kädet väsyivät (toki kädet eivät olisi varmaan väsyneet niin nopeasti, jos olisimme osanneet kiipeillä oikeaoppisemmin ja käyttää enemmän jalkojamme, mutta aloittelijoiksi olimme mielestäni ihan kelvollisia).

Saunaan mahtui kunnolla vain 6 kerrallaan, joten osa porukasta oli käynyt jo saunomassa sillä aikaa kun olimme vielä kiipeilemässä. Minulle oli kuitenkin järjestetty saunaan ihan oma paikkani: pyyhe jonka päälle oli kasattu havuja. Edellisenä kesänä naimisiin mennyt kaverini toimi saunottajana ja mm. heitti löylyä oluella. Polttariporukkani oli hankkinut morsiussaunarituaaleihin tarvittavat tavarat sekä tavanomaisia tyttöjen saunailtaa kuuluvia tuotteita kasvonaamioineen:
Shampoo, hoitoaine, saippua ja kasvonaamiot, jotka sain polttareiden jälkeen itselleni
Saunatilassa minut laitettiin tekemään booli polttariseurueelle ja meikkaamaan itseni polttariporukan valitsemilla meikeillä. Meikeissä oli jonkin verran valinnanvaraa, mutta en onnistunut välttämään sinertävää luomiväriä ja ripsiväriä. Lisäksi sain kissalasit hienoa tyyliäni kruunaamaan.

Saunalta lähdimme kohti Helsingin keskusta ja Bakersiä, josta meille oli varattu pöytä. Polttariporukka tarjosi minulle siellä hienon illallisen pihvillä ja viinillä. Lisäksi minulle myönnettiin kunniakirja todistamaan, kuinka hienosti olin päivän koetuksista selvinnyt ja selkeästi sovelias vaimoksi. Bakersistä lähdimme Molly Malone'siin, josta meille oli varattu pari pöytää tanssilattian vierestä. Pöytämme oli jo ehtinyt ankkuroitua pari nuorta walesilaista poikaa, jotka sitten näyttivät kuvia lampaistaan, koiristaan ja Walesin luonnosta. Vessassa päädyin myös keskustelemaan erään syntymäpäiviään viettävän tytön kanssa sinisestä ripsiväristäni. Jossain vaiheessa iltaa yritti myös eräs hieman (lue: erittäin) nörtähtävä poika iskeä minua ja naimisissa olevaa ystävääni. Sama poika osui (sattumalta?) narikalle kun olimme viimein lähdössä kotiin päin ja odottelin sulhasen siskon kanssa takkejamme. Siinä hän sitten huomasi sormuksenikin ja kerroin sitten meidän itse asiassa juhlivan polttareitani. Hän sanoi, että minusta tulisi hieno vaimo miehelleni ja antoi minulle ystävällisesti tikkarin. Annoin tikkarin sulhaselleni seuraavana päivänä ja kerroin tikkarin alkuperän. Sulhanen pohti hetken, voisiko se olla jonkinlainen deittihuumetikkari, mutta söi sen kuitenkin, koska se oli niin herkullisen kirsikkainen...

Koirani ilahtui todella paljon, kun saavuimme kotiin (sulhaseni ehkä vähemmän, koska en tajunnut ottaa lähtiessä avaimia mukaan ja sulhanen joutui avaamaan oven). Sulhanen oli pedannut siskolleen nukkumapaikan sohvalle ja koiramme meni erittäin tyytyväisenä nukkumaan "tätinsä" viereen.

Ehkä saan jossain vaiheessa jotain kuvia päivästäni, joita voisin blogiin laitaa. Tällä hetkellä minulla on vain muutama omalla kännykällä otettu naamakuva kavereistani... Mutta kuvista huolimatta päivä oli hieno! Kaikesta huomasi, että polttariporukka oli nähnyt vaivaa ja ajatellut minua. Lisäksi oli hienoa, että lähes kaikki kutsumani vieraat olivat päässeet paikalle. Jokusen viikon kuluttua näen heidän uudelleen, kun juhlimme häitämme! :)