26.9.2014

Tahdon! Voi kun nämäkin voisi hankkia häihin :)

Olen tehnyt muutamia hankintoja naimisiin.infon hääkirppikseltä ja tälläkin hetkellä minulla on pari kauppaa harkinnassa. Haluaisin ensisijaisesti hankkia eräältä morsiamelta kynttilänjalkoja, mutta voisin hankkia häneltä samalla myös vessakorit häihimme. Niiden ulkonäkö ja hinta kuitenkin vielä mietityttävät. Tuntuu että saisin mieluisammat korit samaan hintaan tai jopa halvemmalla jostain marketista. Hänellä myynnissä olevat ovat sellaiset kahvalliset rottinkikorit, ihan sievät sellaiset, mutta minulle tulee niistä häiritsevästi mieleen iloiset pääsiäispuput pienten punottujen koriensa kanssa. Katsoin siis mitä löytyisi esim. NetAnttilasta. Tämä tyylinen kori olisi enemmän mieleeni (tosin eri väristä ajattelin kuin mikä on kuvassa):
Luhta Home säilytyskori
Koria etsiessäni huomasin ihanat ulkotulitelineet:
Ulkotuliteline Poro
 
Ulkotuliteline Potkukelkka

Haluan! Poro maksaa NetAnttilassa 11,95 € ja Potkukelkka 14,95 €. Poroon mahtuu halkaisijaltaan 15 cm ulkotuli ja kelkkaan korkeintaan 11 cm. Tavallisesti ulkotulet taitavatkin olla juuri näitä halkaisijaltaan joko 15 cm tai 10 cm mittaisia, joten telineet olisivat ihan hyvän kokoisia. Väkisinkin tuli mieleen myös kuppikakut, joille olen telineitä etsinyt. Kuppikakut taitavat olla halkaisijaltaan noin 10 cm. Googlettelin josko noita löytyisi mistään halvemmalla ja löytyyhän niitä Agrimarketista, jossa Poro maksaa 4,48 € ja Potkukelkka 6,75 €. Tuotteiden saatavuus on vaan paljon heikompi. Laitoin Agrimarketin asiakaspalveluun sähköpostia ulkotulitelineiden saatavuudesta, joten katsotaan saanko näitä häihimme pihaa (ja mahdollisesti herkkupöytää) koristamaan.
 
Ulkotulia googlettaessani törmäsin myös ulkotuli.fi-sivuston jätkänkynttilä-hääpakettiin! Sellainenkin olisi aika upea talvisen pihan koriste!

23.9.2014

Lähellä hermoromahdusta...

Koiramme sairastelun takia minulla on edelliseltä viikolta kauheat univelat, ja nukkumattomuuden, stressin ym. takia flunssa, josta luulin jo päässeeni eroon, uusiutui kahta kauheampana. Vajaan kuukauden päästä otettavat vihkikuvamme herättävät lähinnä kauhunsekaista paniikkia... Periaatteessa kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta näillä väsyneillä aivoilla en oikein pysty jäsentelemään ajatuksiani. Pian tämä kaaos muuttuu varmaan taas innostuneeksi odotukseksi, mutta tällä hetkellä vastuu onnistuneen kuvauspäivän järjestämisestä tuntuu ylivoimaiselta.
 
Stressinaiheet:
  1. "Varmistatko vielä päivän viikkoa aikaisemmin" eli kuvauspaikka -> Kyseinen päivä on ollut tiedossa jo puolivuotta ja olen sanonut sen kuvauspaikkamme yhteyshenkilölle miljoona kertaa. Miksi hän vieläkin puhuu "varmistamisesta" ja vielä VIIKKOA ENNEN?!?
  2. "Asia kiinnostaa. Soitteletteko lähempänä kuvauspäiviä." eli kuvauspaikan kuvaaja -> Halusimme paikalle oman kuvaajamme, sillä sulhanen ei halua kuviaan kolmannen osapuolen käyttöön, mutta sovimme että kuvauspaikan oma kuvaaja voi ottaa kuvia minusta kaasojeni kanssa. Näin vahvalla pohjalla on siis suunnitelmat, joiden johdosta myös kaasoni ovat varanneet kampaukset ja meikit kyseiselle päivälle.
  3. "käy! kylhä mie tuun. " eli oma kuvaaja -> Viimeksi kun varmistin omalta kuvaajalta, niin kyllähän se vaikutti olevan tulossa. :) Kunhan nyt ne kuvausluvat ja päivän aikataulut selkenisivät...
  4. Aikataulut! -> Varmistuneekohan ne sitten viikkoa ennen..? Jonkinlainen suunnitelma on jo koossa, tosin siihenkin voisi selkeyttää vielä kuka ajaa mitäkin autoa ja mikä porukka niissä on kyydissä. Näissä pitäisi ottaa huomioon morsiamen ja kaasojen kampaukset+meikit, morsiamen ja kaasojen pukeutuminen, sulhasen pukeutuminen, morsiamen ja kaasojen kuvaukset, morsiamen ja sulhasen kuvaukset sekä viimeisimpänä morsiamen, sulhasen ja sulhaspojan (koiramme) kuvaukset. Ja jonkun pitäisi huolehtia koirasta sillä aikaa kun olemme poissa. Ja porukka pitäisi myös saada ruokittua.
  5. Kampaus ja meikki -> Ne on kyllä varattu. Toivottavasti aikataulut pitävät ja toivottavasti kampaajat/meikkaajat saapuvat paikalle ja toivottavasti jälki on sellaista kuin tahdommekin.
  6. Morsiamen asu -> Entä jos kuvauspäivänä huomaan, että minulta puuttuu jotain? Tai jos unohdan jotain oleellista kotiin? Entä jos kuvauksissa rikon morsiuspukuni tai huntuni tai hukkaan jotain?
  7. Morsiamen naama -> Tämä varmaan alkaa stressata lähempänä ajankohtaa, jos tarvetta on. Tällä hetkellä nenäni punottaa flunssasta. Toivottavasti kuvauspäivänä ei ole flunssaa tai näppyjä tms.
  8. Morsiuskimppu -> Kyllä se valmistuu! Ehkä... Kyllä luulisi sen valmistuvan... Onhan se jo hyvällä mallilla...
  9. Sää -> Mitä jos sää on kuvauspäivänä ihan kelvoton? Nyt alkaa epäilyttää kuvauspäivän sää ihan jo kylmenevän ilman takia... Miksi hääni ja kuvaukseni ovat talvella, vaikka kylmänsietokykyni on niin heikko?
  10. Inspiraatiokuvat -> Sulhasen mielestä näiden etsiminen ja katsominen on turhaa, mutta pelkään että kuvamme menevät tylsäksi pönötykseksi, jos meillä ei ole ollenkaan mielikuvaa siitä, millaisia kuvia haluamme meistä otettavan. Niitähän voisi vaikka tulostaa mukaan ja vilauttaa kuvaajalle, jolloin hän tietäisi paremmin, minkälaisesta tyylistä pidämme.
  11. Kaikki menee pieleen kuitenkin -> Olemme kummatkin sulhasen kanssa aika jäykkiä valokuvissa. Entä jos meistä ei saakaan ainuttakaan kuvaa, johon olisimme tyytyväisiä? Entä jos aina jommallakummalla on silmät kiinni tai outo virne?
Asiat joista en edes jaksa stressata:
  1. Sulhaspojan turkki -> Joo, olihan se tarkoitus laittaa hienoksi, viedä oikein trimmaajalle tai ostaa trimmeri ja siistiä itse. Nyt kun koira on täynnä kaljuja kohtia, mutta ELOSSA, ei sillä ole niin väliä. Turo on ihana sellaisenaan ja tärkeintä on, että saamme karvaturrikkamme kuvaan.
  2. Sulhasen asu -> Minä olen siitä stressini jo stressannut ja huolehtinut sulhasen liivejä, solmiota, kalvosinnappeja, syötä ym. ostamaan. Kyllä sulhanen varmasti osaa tulla kuvauksiin vaatteet päällä.
  3. Morsiamen neule -> Äitini ei tietääkseni ole vielä saanut valmiiksi pyytämääni neuletta, mutta ei se näissä kuvauksissa ihan välttämätön ole. Mieluiten otan kuvat ihan morsiuspuvussa ilman neuletta, joka taas hääjuhlissa on ihan pätevä lämmike, kun ei tarvitse koko ajan poseerata kameralle.
  4. Sulhasen hiukset -> Kysyin sulhaselta tänään, meinaako hän käydä parturissa ennen kuvauksia. Ei selkeästi ollut edes harkinnut asiaa, mutta mutisi nyt, että miksei sitä voisi käydä. Käyköön tai olkoon käymättä... Yleensä minä leikkaan sulhaseni hiukset, joten jos ei muuta, niin sakset esiin edeltävänä iltana.
  5. Kauneudenhoito-extrat -> Hampaiden valkaisusta ei tullut mitään merkittävää muutosta hampaiden väriin, mutta hampaani ovat lähtökohtaisestikin ihan ok. Samoin karvojen poisto IPL-valohoidolla (ne 3 kertaa jota siellä kävin) ei enää merkittävästi näy/tunnu, mutta saahan ne karvat pois höylälläkin. Ripsiin en ole jaksanut hankkia kestoväriä tai pidennyksiä, mutta enköhän selviä ilmankin (tosin viikkoa ennen kuvauksia minulla on kosmetologi, joten kestoväri ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto). Kaasoni laittaa kynteni edellisenä päivänä, joten tuskin siitäkään tarvitsee stressata.
Minun täytyy kirjoittaa paperille päivän aikataulu yksityiskohtineen sekä morsiamen asu, ettei siitä jää kiireessä mitään puuttumaan! Hyvä, hieman helpotti tämä avautuminen. Lisäksi alla muutama omaa kuvastressiä helpottava vertaistukikuva:
Sormuskuva

Karavaanari-tunnelmaa

Photobomb -juoppo

Mauton poseeraus

Laiturionnettomuus


Haaveileva tuijotus kaukaisuuteen


http://www.pinterest.com/pin/208432288979702793/
Photobomb-laama



21.9.2014

Save the Date -arvonnan voittajat!

Kolme onnekasta, jotka voittivat neljän hengen lippupaketin Save the Date -häämessuille ovat:
Kiitos arvontaan osallistuneille ja onnea voittajille! :)

Muistakaa osallistua myös uusimpaan arvontaani!

Arvontaan osallistui yhteensä 20 henkilöä
Virallinen arvontakoira saa kunniakkaan tehtävän suorittaakseen
Turo kerää voittajalipukkeet jalkojensa juureen
Turo saa nopeasti valittua kolme suosikkiaan
Voittajat valittu!

20.9.2014

Toivomusarvonta

Ensiksi haluan esitellä postista tulleet kultaraidalliset pillit, jotka voitin ...jotain Rock 'N' Rollia -blogin arvonnasta. Ne ovat ihanat. Niitä ei riitä jokaiselle vieraallemme, mutta minun on hankala kuvitella että suurin osa miehistä edes haluaisi käyttää pillejä, joten niitä on ihan varmasti tarpeeksi niille vieraille, jotka haluavat juoda pillillä huulimeikkinsä vuoksi tai muuten vaan. Tämä morsian meinaa ainakin kyseisiä hienoja pillejä käyttää! :D
Kultaraidalliset pillit
Save the Date -lippuarvontani päättyy tänään, joten kiireellä osallistumaan, jos tahdot voittaa lippupaketin kyseisille messuille! Aikaa osallistua on keskiyöhön asti. Arvonnan suorittaa perinteiseen tapaan sulhaspoikani, mistä päästäänkin tämän blogipostauksen todelliseen aiheeseen. Tässä on komea sulhaspoikamme maanantaina:
Väsynyt, pahoinvoiva koirareppana
Alla oleva teksti kannattaa skipata, jos on kovin herkkä. Silloin kannattaa lukea lisää vasta seuraavan kuvan alta.

Turo oli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oksentanut kylpyhuoneeseemme, joten päätimme laittaa koiran paastolle siksi päiväksi ja alkaa sen jälkeen syöttämään vatsaystävällisiä ruokia kunnes koira voisi taas paremmin. Lähdimme töihin, mutta en malttanut olla siellä kuin yhteentoista, jonka jälkeen palasin kotiin valvomaan kipeän koirani vointia. Aloin huolestua enemmän, kun koira alkoi puklautella juomansa vedenkin ulos. Soitin lähimpään eläinlääkäriin ja sieltä neuvottiin, että minun pitäisi juottaa koiralleni vain vähän vettä kerrallaan. No, tein näin seuraavien tuntien ajan eli valvoin koiran vointia ja juotin sille vettä lusikka kerrallaan. Hieman harmitti, sillä koiralla olisi selvästi ollut halua juoda enemmän. Yllä olevan kuvan ottohetkellä kirjoitan edellistä blogitekstiäni koiran levätessä vieressäni. Kellon lähestyessä seitsemää soitan uudelleen eläinlääkäriin, sillä vesi tuntuu pysyvän koiran sisällä vain jonkin aikaa ja juuri kuin luulen tilanteen olevan parempi, koira puklauttaakin veden ulos. Lääkäristä sanotaan, että parempi varmaan tuoda koira sairaalaan, ettei sitten yön aikana käy mitään vakavampaa. Paitsi että heillä siellä ei ole enää aikoja sille päivälle. Onneksi kuitenkin kolmannella soittamalla eräästä lähieläinlääkäristä tärppää ja lähdemme viemään koiraamme sinne.

Koiramme on jo melko väsyneen ja huonovointisen oloinen. Lääkärissä siltä mitataan lämpö, otetaan verikokeet ja laitetaan tiputukseen. Verikokeita ottaessa pikkueläin alkaa oksentaa voimakkaasti, mutta mitään ei tule suusta. Sen sijaan takapuolesta alkaa virtaamaan verta. Sitä valuu lääkärinpöydälle ja vaatteilleni, sillä vapaana ei ollut yhtään hoitajaa, joten minä pidän kiinni koirastani lääkärin tutkiessa sitä. Olen aika kauhuissani, mutta lääkäri on sitä mieltä, että koirassa ei ole mitään suurempaa vikaa. Kuumetta ei ole (lämpö on jopa aika alhainen, vain 37,5°C). Lisäksi verikokeissa ei löydy muuta kuin nestehukkaan liittyvää häikkää punasoluarvoissa. Meidät siis lähetettiin kotiin nesteytyksen jälkeen ja kehoitetaan tulemaan takaisin seuraavana päivänä, jos on tarvetta.

Menimme siis kotiin. Koira yritti juoda, mutta en uskaltanut antaa sen hotkia vettä niin kuin se olisi halunnut. Koira yritti nukkua, mutta ei osannut pysyä paikoillaan. Se valitti ja kääntelehti. Se alkoi taas puklautella juomansa veden. Se ripuloi jälleen verta. Sen hengitys alkoi rohista. Oli keskiyö, joten soitin Viikin eläinsairaalan päivystykseen. Kysyin pitäisikö meidän lähteä sinne, vaikka meidät oli vasta vähän aikaa sitten kotiutettu toisesta sairaalasta. Menin puhelimen kanssa koiran viereen, jolloin puhelimeen vastannut henkilö kysyi, lähtikö rohina tosiaan koirastamme. Kyllä, siinä se parikiloinen koirareppanamme yritti hengittää. He käskivät lähteä ajamaan Viikkiä kohti. Tuntui että ajomatkaan ja eläinsairaalan aulassa odotteluun meni ikuisuus. Turo meni automatkan lopuilla veltoksi ja oli Viikkiin päästyämme lähes tajuton. Kun meidät vihdoin otettiin sisään ja laitoin koiran lääkärin käskystä vaa'alle, se valahti siihen velttona. Olin (typeränä) jopa jokseenkin iloinen, että koira oli vihdoin saanut nukahdettua kaiken sen kipeänä kiemurtelun ja valittelun jälkeen. No, ei mennyt kauaakaan kuin koira haettiin sylistäni ja kiidätettiin ensiapuun sanojen "Onpa se todella huonona, nyt on kiire" kaikuessa korvissani. Tästä eteenpäin istuimme sulhasen kanssa kahdestaan lääkärin huoneessa ja saimme aina välillä väliaikatietoja, kuten "lämpötila on romahtanut", "proteiiniarvot ovat romahtaneet ja vettä on mennyt keuhkoihin", "verensokeri on romahtanut ja koira kouristelee" jne. Kolmelta aamuyöstä meiltä kysyttiin, tahdommeko lähteä kotiin vai jäämmekö vielä odottelemaan, jos koira joudutaan lopettamaan ja haluaisimme olla paikalla. He totta kai soittaisivat, jos tilanne huononisi, mutta emme välttämättä ehtisi silloin paikalle hyvästelemään koiraamme. Sulhaseni oli sitä mieltä, että lähtisimme kotiin, sillä hän ei muuten saisi ollenkaan nukuttua ennen huomista työpäivää. Pääsimme toivottamaan Turolle jaksamisia ja sovimme, että lääkäri soittaisi meille, jos Turon tila huononisi. Lisäksi sovimme, että lääkärit saisivat tehdä Turolle hätäeutanasian, jos tarve niin vaatisi. Turo oli hyvästellessämme tajuissaan lämpöpeiton alla happinaamari kuonollaan. Se reagoi vaisusti silittelyihini. Lähdimme raskain sydämin. Kotona viivyttelin nukkumaanmenoani yli neljään, sillä tiesin lääkäreitten ottavan silloin verikokeita ja ilmoittavan, jos tilanne olisi mennyt huonompaan. Soittoa ei kuitenkaan tullut. Torkahtelin katkonaisesti aamukuuteen, jolloin heräsin puhelimen soittoon. Vastasin siihen vapisevin käsin. Sieltä sanottiin kuitenkin ensimmäiseksi "Älä nyt pelästy, sillä meillä on hyviä uutisia." Turon arvot olivat menneet hieman parempaan, se oli vielä elossa ja se oli nyt tarpeeksi hyvässä kunnossa siihen, että se voitiin siirtää ensiavusta teholle.

Sulhaseni lähti aamulla töihin, mutta minä jäin tiistaiksi kotiin. Olisin varmaan voinut kuitata univelkojani, mutta en pystynyt nukkumaan. Laitoin viestiä Turon voinnista siskoilleni (kaasoilleni) ja äidilleni. Sitten soitin pomolleni, etten tule sinä päivänä töihin ja aloin siivoamaan. Pesin likaantuneet lakanat, pyyhkeet ja muuta sairastelevan koiran nukkuma-alustat, keräsin likaantuneet matot jätesäkkiin odottamaan pesulaan vientiä, luuttusin lattiat verestä ja oksennuksesta, pesin koiran kipot ja kaikki muut tavarat, mitkä vähänkin haisivat likaisilta ja heitin kaapeista pois suuren osan Turon ruuista. Keskipäivän aikoihin minulle soitettiin sairaalasta ja sanottiin Turon menneen jo hieman parempaan kuntoon. Voisimme siis tulla katsomaan Turoa sairaalan vierailuaikana klo 17-18 välillä. Sairaalakopista löysimme hieman nuutuneen näköisen pikkukoiran letkuissa. Olin tuonut Turolle kassillisen herkkuja, sillä koira piti saada syömään jotain. Meille sanottiin, että voisimme hieman ulkoiluttaa pikkuistamme sairaalan pihalla. Turo kipitti ulkona aika reippaasti, mutta kakka oli veristä ja vetistä, ja poika ei jaksanut nostaa koipeaan pissatessaan. Turo oli hieman kiinnostunut tuomistani kanapaloista ja kalkkunaleikkeestä, mutta ei silti suostunut vielä maistamaan niitä. Jätimme pikkukoiramme kuitenkin sairaalaan melko hyvillä mielin, sillä olihan se selkeästi paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla, kun me sen näimme. Meitä tosin varoiteltiin siitä, että maksa ja munuaiset saattaisivat vielä romahtaa, sillä koira oli ollut sairaalaan tuotaessa niin huonossa kunnossa.

Kävimme katsomassa Turoa myös keskiviikkona. Aluksi meille varovasti lupailtiin, että saattaisimme saada koiramme jo mukaamme, mutta sitten todettiin, että se ei vielä suostu syömään kunnolla ja että verensokeri laskee rajusti heti kun koiran irrottaa glukoosiletkuista. Koira oli kuitenkin pirteämpi kuin edellisenä päivänä ja pissaaminenkin onnistui jo koipea kohottaen. Lisäksi Turo olisi tahtonut päästä tervehtimään kaikkia muita sairaalan teho-osaston potilaita, mutta se siltä jouduttiin kieltämään. Torstaina sitten valmistauduimme uudestaan koiran kotiin viemiseen. Keskipäivän maissa aloin kuitenkin hermoilla, kun soittoa ei kuulunut. ja edellisinä päivinä se oli tullut aika tasan klo 12. Soitto tuli kuitenkin klo 15. Meille sanottiin, että Turo oli nyt ollut pari tuntia ilman glukoosipiuhaansa ja verensokeri oli pysynyt vakaana. Lisäksi se suostui jo syömään hieman itse. Saisimme siis joko viedä koiran kotiin tai jättää se sinne vielä yhdeksi päiväksi. Kotiin vieminen tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi läpi vuorokauden tarkistaa parin tunnin välein, että Turo reagoi puhutteluun ja koittaa syöttää sille jotain, tarvittaessa pakkosyöttää ruiskulla. Sovimme että tulisimme hakemaan Turon puoli kahdeksalta, jollei muutosta huonompaan tapahtuisi, missä tapauksessa he soittaisivat minulle viimeistään seitsemältä. Puoli kahdeksalta olimme Viikissä valmiina viemään koiramme kotiin. Lääkäriltä kesti hieman kauan noutaa koiramme ja vihdoin huoneeseen päästyään hän sanoi Turon oksentaneen syliin nostaessa. Saimme kuitenkin viedä Turon kotiin, kun lupauduimme noudattamaan tarkkoja ohjeita ja tuomaan Turon takaisin hoitoon tarvittaessa.
Koirapotilas vihdoin kotona
Sovimme sulhaseni kanssa valvomisvuorot: hän olisi vastuussa herättelystä ja ruokkimisesta klo 22, 24 ja 02, minä klo 04, 06 ja 08. Sitten minä lähtisin töihin ja hän jäisi kotiin tekemään etätöitä ja pitämään huolta pikkumiehestä. Pakko kyllä myöntää, että heräsin joka ruokkimiskerralla paapomaan koiraamme. Syötimme sille ruokaa lusikalla, ettei se hotkisi kerralla liikaa, sillä parin ensimmäisen ruokkimiskerran jälkeen Turolla oli erittäin hyvä ruokahalu. Se puklasi yön aikana pari kertaa, joten annoin sille hankkimaamme pahoinvoinninestolääkettä, jota sai antaa vain tarvittaessa, sillä se ei ole kaikkein paras kipeälle suolistolle. Ennen nukkumaanmenoa annoin Turolle antibiootin ja kuudelta aamulla annoin närästyslääkettä. Pesin lattialta oksennukset, löysät kakat ja pissat. Se on tullut koko ajan reippaammaksi, sen ruokahalu on parantunut ja vatsan kuntokin tuntuu menevän parempaan suuntaan. Emme kävele kerralla pitkiä lenkkejä emmekä anna kerralla paljoa ruokaa, ja herättelemme sekä ruokimme sitä vieläkin parin tunnin välein, mutta tämä kaikki tuntuisi tehoavan potilaaseemme. Tässä koira nyt:
Ihana reipas pikkumiehemme
Turon diagnoosi oli "verinen mahasuolikanavan tulehdus", jonka on aiheuttanut virus, bakteeri tai suolistoloinen. Tarkkaa syytä tälle pahoinvoinnille ja elimistön romahtamiselle emme tiedä. Se on varmaa, että Turo olisi kuollut, jos olisimme vielä vähänkin viivytellyt sen viemisessä Viikin eläinsairaalaan. Ja sen voin myöskin sanoa, että Turo on kaksi kiloa silkkaa terästä. Se on toipunut paremmin kuin tiistaiyönä saamamme best case -skenaario uskalsi luvata. Tänään Turo on ehtymättömän ruokahalun lisäksi halunnut leikkiä leluillaan ja nylkyttää lempi-pandaansa (se jos joku on terveen terrieripojan merkki).  :)

Vähän aikaa sitten mietin, että pitäisi varmaan viedä Turo trimmaajalle tai ostaa itse trimmeri kotiin, jotta Turo olisi mahdollisimman edustava kuukauden kuluttua kuvauspäivänämme. No, ei sen niin väliä. Tuskin nyt jaksan nähdä sitä vaivaa. Ehkä hieman lyhennän silmille valuvia karvoja. Näiden lääkärireissulla ilmestyneiden kaljujen kohtien kanssa suurempi turkin ehostaminen tuntuu hieman turhalta työltä:
Kaljut kohdat etutassuissa
Kalju mahanalus
Kalju kohta kainalossa
Pääasia että meillä on vielä pieni Turo, jonka kanssa poseerata kuvissa! :)

Tämän pitkän jaarittelun jälkeen pääsen vielä otsikon mukaiseen asiaan eli toivomusarvontaan (se on niille jotka jaksoivat lukea tänne asti). ;D Minulla ei ole varsinaista arvottavaa, mutta järjestän arvonnan, johon osallistutaan toivomalla sitä mitä haluaa arvonnasta voittaa. Joudun karsimaan arvonnasta pois sellaiset toiveet, joita en pysty toteuttamaan, mutta muuten saa kyllä käyttää mielikuvitustaan ja toivoa palkinnoksi mitä haluaa. Voin vaikka askarrella sinulle muutaman lankapallon pallovaloja varten, suunnitella tai antaa ideoita esim. kutsukorttiisi, hankkia tai askarrella muutaman kukan brooch bouquettiisi, tehdä sulhasen vieheen toiveittesi mukaan, selvittää/googlettaa mistä saat häihisi tavaraa x, lahjoittaa sinelle muutaman nurkissani lojuvan häälehden tai vaikka lähteä kanssasi morsiuspukuostoksille (pääkaupunkiseudulla). Voit myös vaikka sanoa koristeluteemasi ja minä katson, jos keksin/löydän jotain koristeluusi sopivaa.

Osallistumisaikaa tässä arvonnassa on kaksi viikkoa eli se loppuu 4.10. klo 23.59 ja arvonta suoritetaan sunnuntaina 5.10. Osallistujan ei tarvitse olla morsian, vaikka palkintoesimerkkini yllä ovat tuollaisia hääparille sopivia. Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu! :)

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

15.9.2014

Tanssitunteja!

Toivoin löytäväni jostain pääkaupunkiseudun työväenopistosta valssiopetusta, mutta koska sellaisia ei silmiini osunut (kesämorsianten kannattaa olla tarkkana kevään kurssihaun ollessa käynnissä, sillä silloin niitä on mielestäni ollut pari tarjolla), ilmoitin itseni ja sulhaseni lavatanssin alkeita opettelemaan! :D Kursin aikana tanssitunteja kertyy hieman alle 20 ja hinnaksi tälle tulee noin 60 euroa. Ei siis paha hinta kun vertaa sitä moniin muihin tanssikursseihin, tosin tämä ei tietenkään ole yksityisopetusta ja keskittyy myös muihin lavatansseihin kuin pelkkään valssiin.
First Dance 1
Ensimmäisellä tanssikerrallamme opimme foksia ja fuskua. Sulhanen taitaa olla minua paremmin perillä lavatansseista. Nimet ja askeleet tuntuvat etäisesti tutuilta, mutta en osaisi yhdistää nimiä tansseihin. Olemme sulhasen kanssa hyviä löytämään oikea rytmi ja oppimaan askeleet, mutta minulle on ainakin haastavaa omaksua oikea asento ja oikea tapa liikkua. Se onko ryhtini oikea ja missä painopisteeni tulisi milloinkin olla huoletti minua eniten harjoittelemiemme foksin ja fuskun kanssa. Harmittaa ettemme pääse jokaiselle tunnille muiden kiireitten vuoksi, sillä vaikka aion toivoa opettajaltamme, ettei noina poissaolokertoinamme opetettaisi valssia, haluaisin kyllä mielelläni oppia myös muut lavatansseihin kuuluvat tanssit mitä tunneilla käsitellään. Onhan tietysti mahdollista, että jatkamme sulhaseni kanssa lavatanssikurssilla käyntiä häittemme jälkeenkin, mutta en ole ihan varma suostuisiko sulhaseni sellaiseen. En tiedä onko hänen mielipiteensä "Ei se niin kamalaa ollut kuin luulin" enemmän rohkaiseva vai masentava...
First Dance 2
Päädyin valitsemaan häävalssimme hieman sattumalta ja ohimennen. Minulla ei ole mitään lempivalssia, ei mitään lapsuusmuistoja jonkun toisen ihanista prinsessahäistä ja herkistä valssauksista tms. Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka pääsisin eteenpäin valssikappaleen valinnassa eikä se edes tuntunut kauhean tärkeältä. Sitten kysyin ilman suurempaa syytä sulhaselta, miten eräs kappale, josta olin kuullut hyvän/kelvollisen cover-vedon, toimisi häävalssina. Hän sanoi, ettei siinä olisi periaatteessa ongelmaa. Kyseessä on eräs ainakin suomalaisissa piireissä hieman harvemmin häävalssina kuultu, mutta kuitenkin valssitahtiin soitettu kappale. Aluksi en oikein voinut sietää kappaleen ylisöpöilevää alkuperäisversiota, mutta jotenkin olen jo ylittänyt senkin rajan ja kuuntelen kyseistä versiota nykyään askelkuviot päässä pyörien (sulhanen ei halua kuulla edes mainintaa mistään ennalta suunnitelluista askelkuvioista). Ja kun googlettaa ihmisten omia, ylisuunniteltuja tanssikuvioita kappaleen tahtiin tanssittuina, tulee itsekin tunne, että melko yksinkertainen on enemmän meidän tyyliä... Toivottavasti bilebändimme vetää tämän kappaleen upeasti. Sen ei todellakaan tarvitsisi olla Disneyn oravakuoro vol. 2, vaan se voisi olla yksinkertaisen tyylikäs. Mutta koska tämä alkuperäisversiokin alkaa tosiaan tuntua jo omaan korvaan hyvältä, en pelkää bilebändin esityksen olevan liian korni (kornimpi se tuskin voi olla). Häävalssikappaleemme alla ->

11.9.2014

Karuselli ja maailmanpyörä kuppikakuille

Juuri kun luulin että koiran takin hankkiminen olisi se vaikein ja stressaavin nettikauppahankinta, mitä häitäni varten teen, tulee eteen toinen vielä pirullisempi. Tämä on taas jotain elämää tärkeämpää: maailmanpyörä- ja karusellitelineet kuppikakuille! 
Ferris Wheel Cupcake Stand

Carousel Cupcake Stand
Näitä saa E-Bayn kautta kympillä-parilla Aasiasta ja lähemmäs satasella USA:sta. Kummassakin postituskulut ja tullimaksut huolestuttavat, tosin joissain aasialaisissa tarjouksissa tuotteet luvataan ilman postituskuluja. Yllä olevissa kuvissa olevat mallit tuntuvat olevan kaikkein yleisimmät ja pienen googlettelun jälkeen vaikuttaa, että niiden (alkuperäinen) valmistaja on Godinger Serveware ja E-Bayn lisäksi niitä myydään esim. Macy's:llä (maailmanpyörä & karuselli). Maailmanpyörään mahtuu 8 kuppikakkua ja karuselliin 12. Niiden kokoaminen on kommenttien mukaan helppoa, mutta pesemisestä tekee vaikeaa se, että niitä ei voi pestä koneessa. Macy's toimittaa tuotteitaan Suomeen ja sivuilla puhutaan ilmaisesta toimituksesta (tosin en ole varma koskeeko se tuotteen toimitusta Suomeen), mutta kumpikin tuote maksaa euroa-paria vaille 100 euroa. Macy's:n sivuille päädyin Polyvoren kautta, josta löytyy linkkejä muihinkin hauskoja kuppikakkutelineitä myyviin liikkeisiin.
 
Samoja kuppikakkutelineitä myy myös Classic Hostess -niminen sivusto (maailmanpyörä ja karuselli). Hinnat ovat hieman halvempia (50-60 euron tietämillä), postituiskuluista en ole varma. Yritin selvitellä niitä ja sain tekstin "DEAL OF THE DAY! FREE SHIPPING!" eli sieltäkin saattaa saada tilattua Suomeen ilman postituskuluja. Tullimaksuihin kannattaa kuitenkin varautua. Lisäksi Cassic Hostess:ssa on myynnissä ties mitä (jokseenkin turhaa) mitä haluaisin, kuten alla olevien kuvien kynttilänjalka ja matkalaukkuun rakennettu baarikaappi!
Kynttilänjalka

Baarikaappi matkalaukussa
 
 
Tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta vaikuttaa kuitenkin Olx-sivustolta löytämäni Just Bake It -leipomotarvikeliikkeen kuppikakku-maailmanpyörä ja -karuselli. Ensin hieman järkytyin heidän hinnastaan (1200!), kunnes tajusin, ettei hinta ole euroina, dollareina tai puntina, vaan Filippiinien pesoina. 1200 PHP on vain hieman päälle 20 euroa. Myynti-ilmoituksessa sillä hintaa vaikuttaisi saavan sekä maailmanpyörän 12 kuppikakulle että karusellin myös 12 kuppikakulle. Hankalaa kyseisten kuppikakkutelineiden hankkimisesta tekee vaan se, että Just Bake It ei periaatteessa toimita ulkomaille. Kysyin heiltä Facebookissa Suomeen toimittamisesta ja he sanoivat selvittelevänsä asiaa, mutta en ole ihan varma, missä sen kanssa mennään... He varoittelivat, että toimituskulut olisivat varmasti kalliit, mutta noilla hinnoilla toimituskulut voisivat olla 100 euroa ja hinta olisi vielä hyvin kilpailukelpoinen muiden vaihtoehtojeni kanssa. Tällä hetkellä haluaisin juuri nämä kuppikakkutelineet:
Kuppikakku-maailmanpyörä

Kuppikakku-karuselli
Kukaan ei varmaan ole lähiaikoina matkustamassa Filippiineille tai tunne sieltä ketään, joka voisi käydä nuo ostamassa ja lähettää Suomeen..?

8.9.2014

Pallovalokokeilu ja korttiaskartelua

Meinasin aloittaa koristelusuunnittelun ja -askartelun vasta kun selviän lokakuun kuvauksista, mutta jotenkin sulhasen ollessa muualla ja tekemisen ollessa vähissä ilmestyi kylpyhuoneeseemme tällaisia:

Lankailmapalloja

Kuvan pallot ovat itse asiassa ehtineet roikkua pyykkinarulla jo yön yli ja osa ilmapalloista on mennyt rikki, mikä on saanut myös lankapallot litistymään. Kuvan pallot tosin eivät ole mitään malliesimerkkejä. Käytin niissä kovikkeena kuvassa näkyvää Paverpol:ia, joka ei välttämättä ole parhaiten tehtävään sopiva, mutta en ole keksinyt sille oikein muutakaan käyttöä. Sinänsä tuotteen pitäisi kai soveltua tähän ihan hyvin, mutta laimentamattomana se oli liian tahmeaa ja laimennettuna se ei ollut tarpeeksi tehokasta. Tein ensimmäiset pallot paksusta ruskeasta langasta. Kieputin langan ilmapallon ympäri ja koitin sitten saada liimaa palloon. Tahmeassa liimassa pyörittely sai kuitenkin langat irtoamaan pallon ympäriltä enkä mitenkään saanut liimaa levittymään tasaisesti palloon. Yksi vaihtoehto olisi ollut kastella langat liimassa ennen kieputtelua pallon ympärille, mutta se olisi ollut aika sottaista puuhaa, ja toinen vaihtoehto oli laimentaa liimaseosta. Käytin laimennettua seosta ohuesta valkoisesta langasta kieputettujen pallojen tekoon. Sen sai hieman paremmin levittymään palloon, mutta kuivuessaan pallot jäivät hieman pehmeiksi (optimitilanteessahan ne eivät olisi lähteneen kurtistumaan ilmapallon mukana). Valkoisista palloista tuli kuitenkin loppujen lopuksi ihan kelvollisia, kun hieman pyöristin painaumia sukkapuikolla, vaikka ne jäivätkin liian pehmeiksi. Paksusta ruskeasta langasta tehdyistä palloista ei tullut kauhean hienoja... Yksi niistä oli ihan kelvollinen, yksi aivan kammottava ja loput jotain siltä väliltä. Jotkin kohdat lankapallosta olivat kovettuneet kunnolla kun taas joihinkin kohtiin liima ei ollut levittynyt ollenkaan. Voi olla että säästän sen yhden kelvollisen pallon, mutta muut ruskeat kokeilukappaleet lentävät roskiin. Seuraavat ruskeat pallot aion tehdä ohueksi puretusta ruskeasta langasta, sillä ohuet pallot näyttävät mielestäni paremmilta. Seuraaviin palloihin aion myös kokeilla erilaista liimaseosta.
Pallot narulla kuivumassa

Ruskeat paksut langat eivät pysyneet paikoillaan

Valkoiset pallot rypistyivät ilmapallojen mukana


Siistittyjä valkoisia palloja

Siistityt ruskeat pallot ovat silti aika kamalan näköisiä (kunnon liimaseoksella niistä saisi varmaan kelvollisempia)
Lankapallojen lisäksi olemme sulhasen kanssa ahertaneet kutsukorttiemme kanssa. Meillä on valmiit kutsukorttipohjat, joiden kannen koristamme valokuvalla ja sisälle leikkaa-liimaamme tulostetun kutsutekstimme. Kävimme kesempänä ottamassa kansikuvan ja pienen muokkauksen jälkeen laitoimme sen Ifolorille tilaukseen. Kansivalokuvien saavuttua ryhdyin liimaushommiin ja sanoin sulhaselle, että hänhän voisi ajan kuluksi miettiä ja luonnostella kutsutekstiämme. Sulhanen sitten vastasi, että hänhän voisi liimata (kuinka vaikeaa se muka voi olla), jos minä luonnostelen kutsutekstin. Parin ensimmäisen kutsun kohdalla hän sotki kansikuvapojan naaman liimaan. Hermot kiristyen annoin hänelle kuitenkin vielä mahdollisuuden... Muutaman seuraavan kortin kohdalla meni jo hieman paremmin, mutta kulmat olivat aivan liimatahroissa. Huokailin ja rypistelin kulmiani niin paljon, että sulhanen tajusi luovuttaa. Olisi tehnyt mieli huutaa, että miten se voi olla niin hankalaa, ymmärrätkö kuinka paljon aikaa näiden suunnitteluun on mennyt ja tajuatko kuinka tärkeä kannen ulkonäkö on kutsujen kokonaisuuden kannalta, mutta hillitsin sisäisen bridezillani. Kyllähän se sulhanen ihan tosissaan yritti parhaansa sen liiman kanssa. Onneksi myöhemmin keksimme täydellisen työjärjestyksen kansien liimaamiseen: sulhanen puristi valokuviin liimaa, minä levitin sen ja liimasin kuvan korttipohjaan. Korteista lisää sitten myöhemmin, kun olemme urakkamme kanssa valmiita.
Koira-paralla on karvat silmillä...
Olimme myös niin ahkeria, että saimme vietyä vihkisormukseni viimein korusepälle kaiverrettavaksi! Koin siellä hieman noloja hetkiä, kun odottelin autoa parkkeeraamaan jäänyttä sulhasta kassalla, sillä halusin hänen vielä varmistavan päivämäärän (jonka kyllä hyvin tiedän, mutta VIHKISORMUKSEN KAIVERRUS). Näin sitten sulhaseni ikkunan läpi ja sanoin kassalla olevalle työntekijälle, että siinä se sulhanen tulee, mutta sisään astuikin ensin vanha pariskunta ja heidän jäljessään sulhaseni, ja sattui tietenkin niin, että vaari astui liikkeesees selkeästi mummoa aiemmin. Koitin sitten viittiloidä sulhaseni vierelleni mahdollisimman nopeasti, jotta myyjä voisi lopettaa häkeltyneen tuijottamisensa tajutessaan, että sulhaseni ei ollut isoisäni ikäinen mies vaan se muutaman askeleen jäljessä liikkeeseen harhaillut nuorimies...

3.9.2014

Kynsikatastrofi!!!

Olen nyt jo jonkin aikaa kasvattanut kynsiäni häiden sormuskuvia ajatellen. Kynteni ovat selviytyneen askartelupuuhistani, mutta maanantaina se sitten tapahtui! Nestesaippuapurkkia avatessa yhdestä kynnestä katkesi noin puolen sentin pala eli koko kärki pois... Leikkasin sitten loputkin kynnet lyhyiksi... Lokakuun kuvauksiimme on enää vähän yli kuukausi, joten en tiedä ehtivätkö kynteni kasvaa edes jokseenkin siedettäviksi. Kaipa jätämme mahdolliset sormus- ja kynsikuvat hääpäivälle. Ärsyttävää... Kerrankin olin panostanut kynsiin ja oikein viilasin niitä kynsileikkurilla klipsimisen sijaan.
Järkyttävä kynnen katkeaminen... :/
Viikko-pari sitten kokeilin aiemmin blogissani mainitsemia iWhite-hampaidenvalkaisuliuskoja. En ole kauhean vakuuttunut. Alun perin ajattelin käyttää vain kolme paria pakkauksen viidestä parista, mutta käytin loppujen lopuksi koko pakkauksen, sillä en huomaa hampaissa tapahtuneen mitään radikaalia muutosta. Heti vaalennuksen jälkeen olin jotain pientä sävyeroa näkevinäni, mutta nyt en kyllä ole varma siitäkään. Tietysti silmä on voinut tottua ja pystyisin tekemään tarkemman arvion, jos olisin ottanut laadukkaan ennen/jälkeen-kuvat, mutta tavallaan se tuntuu turhalta. Jos se ei paljain silmin näytä vaalentuneen, ei se sitten ole vaalentunut sen vertaa, että sillä olisi merkitystä. Sinänsä en edes kaipaa vaalennusta hampaiden yleiseen sävyyn, mutta olisin toivonut valkaisuliuskojen selkeämmin tasaavan etu- ja kulmahampaiden värieroa (varmaan tasoltaan sellainen väriero, että se häiritsee vain itseäni). Kulmahampaat kuitenkin säilyivät hieman etuhampaita keltaisempina. Lisäksi liuskat eivät edes ulottuneet poskihampaisiin asti. En väitä näitä valkaisuliuskoja tehottomiksi, koska testaukseni ei selkeästi ollut niin tarkka, mutta ainakin vaaleahkoissa hampaissa mahdollinen muutos oli todella mitätön.
iWhite-hampaidenvalkaisuliuskat

Liuskat ylettyivät vain etu- ja kulmahampaiden päälle
 Viimeisimpänä vielä yhdestä kyseenalaisesta kaunistautumismuodostani... Kävin kesällä kolme kertaa IPL-valoimpulssihoidossa. Karvankasvu käsitellyillä alueilla ei ole samaa kuin ennen, mutta sitä kuitenkin selvästi vielä on. Toki hoitoja sanotaan tarvittavan 5-8 pysyvän lopputuloksen saamiseksi, mutta en (vieläkään) luota hoitomuotoon tarpeeksi, että maksaisin siitä täyden hinnan. Täytyy katsoa miltä karvatilanne vaikuttaa hääpäivän aikoihin eli noin puolen vuoden kuluttua. Valoimpulssilla on kyllä vaikutusta karvaan ja käsitellyt karvat ovat ihan kiitettävästi tippuneen pari viikkoa hoidon jälkeen. Lisäksi karvankasvu on hidastunut ja sänki on heikomman oloista. Kuitenkin pelkään, että puolen vuoden kuluttua en huomaa enää kovin selvästi hoitojen tulosta ja etten saisi pysyvää tulosta vaikka maksaisin itseni kipeäksi hoitokerroista.