27.4.2014

Sunnuntaipäivän askarteluja

Yritin taas hieman askarrella, vaikka hyvänä tekosyynä askartelulle onkin pitkään ollut se, että yhtä ja toista oleellista puuttuu, kuten maaleja ja silkkipaperia. Kokeilin kuitenkin pikkukukkien tekemistä kuvioleikkurillani:
Pikkukukkia ja kuvioleikkuri
Punaiset kukat on tehty silkkipaperista, johon Accessorizestä ostetut korut kääritään ja valkoiset kukat on jonkinlaisesta kaavapaperista, jota kaverini antoi minulle kokeiltavaksi. Sitä oli kahta eri paksuutta, toinen hieman silkkipaperia paksumpaa ja toinen vielä siitä hieman paksumaa, aika leivinpaperimaista. Hänellä on sitä monta rullaa, jotka hän on saanut arkkitehti-isältään. Se toimii kuvioleikkurin kanssa paljon paremmin kuin silkkipaperi, josta leikatut kukat useammin repeytyvät kuin onnistuvat (tosin kaksinkerroin leikatessa silkkipaperikin tuntui toimivan hieman paremmin ja varmasti jos värväisin sulhasen jännittämään silkkipaperia, sen leikkaaminen onnistuisi vielä helpommin). Mutta ehkä nämä valkoiset, hieman paksummat kukat olisivat kuitenkin käyttökelpoisempia, sillä ne ovat kestävämpiä ja niitä on helpompi jatkotyöstää. Olin ajatellut lisätä niitä kimppuni ulkoreunoille isompia kukkia kehystämään. Laittaisin varmaan kukan keskeltä läpi metallilangan, pujottaisin siihen helmen koristamaan kukan keskustaa ja vahvistaisin repeytymisen vuoksi kuumaliimalla. Ehkä ostaisin tätä varten vihreää, ohutta metallilankaa. Toinen vaihtoehto olisi hopeinen metallilanka. Metallilanka on vähän riskaabeli, etenkin silkkipaperin kanssa, mutta siima ei välttämättä toimisi kimpussa. Käytän varmaan kimpussani vain noita valkoisia kukkia, sillä ne voisivat kestääkin ja punaiset ovat muutenkin liian pinkkejä. Punaisia voisin kuitenkin käyttää muussa koristelussa. Voisin ehkä niistä ja esim. peikonpajuista luoda jonkinlaisia kirsikkapuunoksia. Lisäksi tai sen sijaan voisin käyttää kukkia korttiaskarteluissa. Ajattelin näiden silkkikukkien lisäksi laittaa kaikki sekalaiset paperivarastoni kukiksi (siis kaikki turhanpäiväiset, nurkissa pyörivät, tätä-voisi-ehkä-joskus-käyttää-johonkin paperit).

Lisäksi mainitsin jo aiemmin, että voisin harkita karnevaalinaamioiden tekemistä itse esim. kipsiharsosta. Muutaman kipsiharsonaamiokokeilun olen jokunen vuosi sitten tehnytkin:
"Karnevaalinaamiot"
Liian pienet silmät, liian tylppä nenä, epämääräinen muoto, ei tarpeeksi terävä/tyylikäs maalaus... Voiko omiin luomuksiin koskaan olla tyytyväinen...
Jokseenkin kammottava, mutta sitä tässä periaatteessa haettiinkin. Täytyykö näitä selittää enempää...
Sama kuin yllä. Ja näissäkin on liian tylppä nenä...
Nuo yllä olevat tekeleet maalasin Perfect Perls -leimasinjauheilla (ohje1, ohje2). Niiden ohjeissa kerrotaan kuinka niitä voi joko Perfect Mediumien kanssa käyttää leimasinkimalteina tai veteen sekoitettuina kimallemaaleina. Kimallemaaleina ne tosin ovat hieman hankalia. Ja kun Sinellissä ostaessani niitä lisää tulin maininneeksi niillä maalaamisen, katsoivat myyjät minua kuin tyhmää ja epäilivät minun erehtyneen aineesta. En jaksanut jäädä väittelemään asiasta, mutta kyllä niillä voi siis myös maalata. Tosin parempiakin maaleja varmaan on.
Perfect Pearls -kimallemaalit ja Perfect Medium -leimasinaine
Se voisi toimia, että tekisin muutaman karnevaalinaamiopohjan ja kutsuisin kaasoni ja morsiusneitoni maalaamaan niitä. Tosin tulisiko minusta bridezilla, jos he olisivatkin minua kehnompia maalaamaan ja "pilaisivat" vaivalla tehdyt pohjat? Ehkä kuitenkin voisin koittaa luottaa ystäviini, sillä itse en ole maalaamisessa erityisen lahjakas ja luulen heidän olevan siinä minua parempia.

24.4.2014

Romanttiset (ja teennäiset?) kyltit

Häät ovat hankala juttu. Ihanan romanttisen ja ällöttävän teennäisen raja on niin pieni. Eikä se ole edes sama kaikilla, vaan riippuu täysin persoonasta. Me olemme sulhaseni kanssa sellainen pariskunta, joka vastaa kohteliaisuuksiin ja ihasteluihin vaivaantuneella hiljaisuudella. Kotona kahden kesken olemme toki hempeitä romanttisia hölmöjä, etenkin sulhaseni, jonka lempielokuva on Nothing Hill. Silti sulhaseni on meistä se pahempi julkihellyyden vieroksuja, jolle julkinen käsistä pitelykin tuntui aluksi hankalalta. Olen sanonut sulhaselleni, että vaadin heti avioliittomme mitätöintiä, jos "saatte suudella morsianta" -suudelma ei kestä vähintään kolmea sekuntia. Kohtuuton uhkaus tuo tietenkin on, mutta en tiedä tajuaisiko sulhaseni muuten asian tärkeyttä. Haluan vihkimispususta romanttisen, enkä suostu siihen, että sulhasen "kehtaako sitä nyt tässä näiden kaikkien edessä" -jahkailu pilaa sen. Eihän valokuvaaja ehdi edes ottaa kuvaa alle kolme sekuntia kestävästä pususta!

Niistä kylteistä häiden koristeena piti kuitenkin kirjoittaa! Ylianalysoin kylttien tekstejä aina liikaa ja hermostun "viisauksiin", jotka eivät tarkoita mitään. Lisäksi on hieman typerää, että kahden suomalaisen häissä olisi englanninkielisiä tekstikylttejä, mutta suomalaiset tekstit tuntuvat monesti kömpelömmiltä ja kiusallisemmilta. Ehkä suomenkieli vaan tuo paremmin esille sen, että "viisaudessa" ei oikeastaan sanottu mitään, kunhan vaan pyöriteltiin sanoja turhanpäiväisesti..?
Closest Truest Friend
Tämä yllä oleva on kaikessa yksinkertaisuudessa oikein kaunis ja paikkansa pitävä lausahdus. Toisaalta miksi se olisi englanniksi? Ja jos se olisi suomeksi, minua ärsyttäisi teennäinen "sinussa olen löytänyt..." ja sitten jos sen kääntäisikin yksinkertaisesti "Olet elämäni rakkaus ja paras ystäväni", niin ei se enää kuulosta miltään elämänviisaudelta. Turha sitä on kehyksiin laittaa.
Best Thing Ever
Tästä voisi sanoa samat asiat kuin edeltävästäkin tekstistä, mutta lisäksi jäi vaivaamaan, että minkälaisen keskustelun avaus tuo "Minä rakastan sinua" sitten olisi. Kuka muka avaa keskustelun kyseisellä fraasilla?
Love of My Life
Tämä on hauska ja romanttinen, mutta taas tuo kielikysymys vaivaa minua. "Flip to my Flop", "Bumble to my Bee"... Ne eivät ole oikein käännettävissä. Eiväthän ne edes tarkoita mitään. Nämä voisi toki tehdä täysin uudestaan suomeksi ihan omilla ideoillaan, kuten "hopeareunus pilvessäni" ja "kiuas saunassani", mutta sitten minua ärsyttäisi käsitteiden "Sydämeni syke"/"Syke sydämessäni" ja "Elämäni rakkaus"/"Rakkaus elämässäni" sanajärjestys ja kömpelyys. Lisäksi nuo itse keksimäni käsitteet alkoivat myös jo ärsyttää minua.
She & He
Olisi todella romanttista ja hauskaa saada sulhaseni kirjoittamaan minusta taulullisen asioita sekä kirjoittaa vastaava sulhasesta. En vain tiedä saisinko sulhastani kirjoittamaan tällaista...
I Love You
Jos joku minun pitäisi valita joku ylisöpöilevä rakkaudentunnustus puolisolleni, niin valitsisin varmaan tämän yllä olevan. Tämän kohdalla voisin jopa olla kritisoimatta sitä, että se on kirjoitettu englanniksi ja että suomenkielinen käännös tuntuisi hieman kömpelöltä. Yksi tärkeimmistä asioista rakkaudessamme ja parisuhteessamme on juuri se, että sulhaseni saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi kuin olen koskaan ajatellut olevani. Hän saa minut tuntemaan itseni erityiseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi, vaikka mielestäni olen jokseenkin hankala ja rasittava luonne. Tunnen kelpaavani hänelle juuri tällaisena kuin olen.
His City Girl, Her Country Boy
Vaikka en muita kylttejä saisikaan esille häihini, niin nämä haluan meidän tuoliemme selkämykseen. Englanniksi, sillä "Hänen kaupunkilaistyttönsä, hänen maalaispoikansa" ei vaan kuulosta/näytä niin hyvältä kuin "His City Girl, Her Country Boy". Tämä on taas näitä asioita, joissa ei ole kauheasti järkeä... Kuitenkin sulhaseni mielestä siinä ei ollut mitään omituista, kun kyynelsilmin sanoin haluavani nämä tuoliemme selkämyksiin.

22.4.2014

Hankinnat

Jokin aika sitten huomasin Kampin Kaivokukassa jotain epäilyttävästi peikonpähkinältä näyttävää, paitsi että hinta oli huomattavasti halvempi. Viime aikoina olen nähnyt peikonpähkinää myytävän jopa 12 euron kappalehintaan, vaikka muutaman kerran myös hieman halvemmalla, noin 8 eurolla. Kaivokukassa oli kuitenkin myynnissä viiden pitkän, kippuraisen oksan kimppu kymmenellä eurolla. Mentyäni tutkimaan asiaa lähemmin minulle kuitenkin selvisi, että kyseessä ei ollut peikonpähkinä vaan peikonpaju. Se ei ole ihan yhtä näyttävä kuin peikonpähkinä eikä myöskään yhtä hintava. Päätin ostaa yhden sellaisen viiden oksan kimpun:
Peikonpaju, 5 kpl
En ole ihan varma miten tule näitä peikonpajuja häissäni hyödyntämään. Alun perin tarkoitukseni oli saada vain monta lyhyttä ja näyttävää oksaa, jotka voisin laittaa vedellä täytettyyn lasiastiaan, jonka pinnalla palaa kynttilä. Tähän tyyliin:
Maljakot, vesi, kynttilä ja risut
Hankkimani peikonpajut tuskin kovin hyvin sopivat maljakkoihini ilman pätkimistä. Lisäksi myyjä varoitti siitä, että peikonpajut saattavat alkaa versota, jos ne upottaa veteen, mutta tuskin mitään kovinkaan radikaalia ehtisi yksien juhlien aikana tapahtua. Vähän aikaa sitten sain myös postissa paketin, jossa oli eräältä menneen talven morsiamelta hankitut kymmenen peikonpähkinää. Maksoin näistä hänelle 5 euroa kappaleelta, tosin tilatessani myös hieman muuta tavaraa ja ehdottaessani myyntisummaa laskin kymmenen oksan hinnaksi 45 euroa eli yksi oksa tuli siis kaupanpäällisiksi.
 

Peikonpähkinä, kuvassa 2 kpl
Kuvassa näkyy ihan vertailun vuoksi tämän hetken korkein sylinterin muotoinen maljakkoni, joka on Ikean 28 cm korkea Cylinder. Ikealta löytyy kyllä korkeampiakin Cylinder-maljakkoja (esim. 68 cm korkea), mutta en haluaisi niin korkeaa pöytäkoristetta. Joko siis katkon joistain oksista maljakkooni sopivia tai käytän vesikoristeissa muita oksia ja nämä pitkät oksat hyödynnän muualla.
Kuvassa näkyy peikonpajun ja -pähkinän lisäksi korkein maljakkoni, joka jää aika pieneksi näiden seurassa
Lisäksi alla näkyy vielä muita hankintojani. Kuvassa on jo aiemmin Helmisisustuksesta hankkimieni "tuikkuveneiden" (kuten kaverini kelluvia tuikkualusia kuvaili) ja onttojen lasipalleroiden lisäksi peikonpähkinät minulta myyneeltä morsiamelta ostamani vesipolymeeripallerot (4 tuollaista sinistä pussia) ja jättikokoiset tähtisadetikut (10 pakettia eli yhteensä 100 tähtisadetikkua). Tuikkujen kellualustoja ajattelin käyttää pöytäasetelmissani kellukynttilöiden sijaan, sillä tavalliset tuikut ovat halvempia ja ne palavat selvästi pidempään, vaikka palamisajaksi olisi ilmoitettu sama tuntimäärä. Lasipalloja ja vesipolymeeriä ajattelin käyttää pöytäasetelmissa kohtuudella koristeena oksien lomassa vähän niin kuin "jääpaloina". En ole vielä koittanut miten asetelmani näillä välineillä toimisivat. Pitäisi päättää mitä oksia asetelmissani käyttäisin.
Tähtisadetikut, lasipallot, vesipolymeeripussi ja kellualustat

19.4.2014

Häästressiä...

Turhaan minä varmaan häästressistäni huutelen, kun en kuitenkaan ole vielä tämän kesä morsian, mutta saamattomuus ja tehtävien asioiden määrä kuitenkin painaa päälle. Päätin päivittää hieman tehtävälistaamme siitä, mitä on jo tehty ja silmäillä sitä sen varalta, että jotain tärkeää pitäisi saada juuri nyt tehtyä. Sen suhteen asiat näyttävät kuitenkin ihan hyvältä. Päätin tehdä uuden DIY-välisivun, jossa on listattuna askartelu- ja koristelujuttuja, sillä ne ovat tällä hetkellä enemmän minua stressaavia juttuja. Lisäksi monia muistilistan juttuja ei voi tällä hetkellä tehdä ja diy-jutut ovat pääasiassa minun vastuullani. Isoimpia askartelujuttuja ovat morsiuskimppu, pallovalot, photobooth-rekvisiitat ja kutsut, joista eniten työn alla on tällä hetkellä kimppu. Sen jälkeen voisin varmaan keskittyä photobooth-rekvisiittaan ja siinä samalla tehdä koiralleni tarvittavat photobooth-vermeet kutsuja varten. Näiden jälkeen keskittyisin sitten pallovaloihin ja muuhun juhlapaikan koristeluun liittyvään. Olisipa helppoa olla sulhanen, kun voisi ensin vaan keskittyä hokemaan "kyllähän sitä aikaa on", sitten kaivaa jostain vaatekaapin pohjalta jonkun "kyllähän tämä ihan siisti vielä on"-puvun ja vähän ennen häitä lähteä Tallinnaan kavereiden kanssa ostamaan vähän viinaksia... ;)
Olenko muuten ainoa, jonka mielestä olisi upeaa ottaa hääkuvat jossain tällaisessa unohtuneessa ja ränsistyneessä paikassa (kaunis, onnellinen pari vs. surullinen, hylätty paikka)? Joo, kuva ei liity kyllä mitenkään otsikon aiheeseen...

16.4.2014

Vierailu Lumenen hää-tapahtumassa

Osallistuin tiistaina kaverini kanssa Lumenen Morsian-tilaisuuteen, joka järjestettiin Lumenen tehtaalla Kauklahdessa. Tapahtuma alkoi kauneudenhoitoa ja meikkaamista koskevalla luennolla, ja tarjolla oli kahvia, teetä, hedelmiä ja vaahtokarkkeja. Minua kiinnosti enemmän ihonhoito kuin meikkaus, sillä haluan ammattilaisen meikkaavan minut hääpäivänäni. Luentoa pitänyt ihonhoito- ja meikkikouluttaja tuntuikin keskittyvän enemmän ihonhoitoon kysyttyään ensin, kuinka moni aikoo tehdä itse meikkinsä hääpäivänään (vain yksi sanoi ehkä tekevänsä itse meikkinsä). Meikeistä painotettiin pääasiassa hyvän pohjameikin tärkeyttä: ei liian paksua meikkipohjaa, kosteusvoiteen sekoittaminen meikkivoiteeseen laimentaa peittävyyttä, jatkuvan puuterin lisäämisen sijaan kasvojen taputtelua paperilla, ei puuteria korviin jne. Saimme myös ihastella Lumenen huulikiiltoja, luomiväripaletteja ja uusia poskipunapuikkoja.

Luennolla kerrottiin paljon ihonhoidon perusjutuista ja siitä, mitkä tuotteet sopivat millekin ihotyypille. Tiivistetysti siellä kerrottiin Lumenen erilaisista ihonpuhdistustuotteista, korostettiin kasvoveden merkitystä, muistutettiin silmänympärysvoiteiden tärkeydestä, esiteltiin tavallisen ja herkän ihon kuorintaan sopivia tuotteita ja kerrottiin erilaisista kasvonaamioista. BB-voiteet (blemish balm) ja CC-voiteetkin (color correcting) vilahtelivat puheessa. BB-voide on ymmärtääkseni jonkinlainen hoitava päivävoide, jossa on sekä aurinkosuoja että pigmenttiä. Se on siis pigmentin ansiosta hieman tavallista voidetta peittävämpi, mutta ei kuitenkaan meikkivoide. CC-voide sen sijaan on meikkivoide, jossa on kuitenkin hiukan BB-voiteen hoitavia ominaisuuksia ja aurinkosuojakerroin.
Lumenen kokoustilassa kahvia, teetä, hedelmiä ja vaahtokarkkeja
Luennon jälkeen pääsimme tekemään ostoksia Lumenen tehtaanmyymälään. Sen lisäksi, että tehtaanmyymälästä löytyy ale-hintaisia tuotteita, saimme vielä kaikki ostoksemme puoleen hintaan. Onneksi myymälässä pyöri myös edeltävän luennon emäntämme, sillä en olisi muuten osannut tavarapaljoudesta löytää niitä tuotteita, mitkä luennon aikana totesin tarvitsevani. Myymälässä myös onnistuin bongaamaan pari muutakin tapahtumaan osallistunutta blogi-morsianta. Meitä oli siellä ihan vaan muutama ja loput tapahtumaan osallistuneet morsiamet olivat Lumenen kanta-asiakkaita.
Bongaa  blogimorsian! (kuvan taustalle on päässyt Minä ja hää -blogin morsian Ella)
Etualalla ripsiväri, joka löytyi myös luennolta saamastamme lahjakassista
Myymälässä oli paljon 2-laatuisia tuotteita, joissa purkin sisältö oli siis kunnollista tavaraa, mutta purkki itse virheellinen
Kotona pääsin tutustumaan morsiamille annetun lahjakassin sisältöön. Tuotteet olivat kai muuten kaikilla samat, mutta kynsilakat saattoivat olla eri sävyisiä. Kassissa oli Natural Code -huulipunaa, Blueberry Volume Black Crystal -ripsiväriä, Bright Now Vitamin C -päivävoidetta ja kaksi kynsilakkaa.
Lahjakassin sisältö
Ihastelin myös tekemiäni ostoksia. Niitä tulikin tehtyä oikein 60 euron edestä... Vaikka ilman 50 prosentin alennusta ja kakkoslaatu-hintoja olisi hinta ollut selkeästi enemmän, joten... Tämä ei ollut tuhlaamista vaan sijoitus! Mukaan tarttui herkän ihon puhdistus- ja hoitotuotteita, herkälle iholle sopiva kuorinta, turvenaamio, hiusseerumi, käsivoide, 2 huultenrajauskynää, huulipuna, silmänympärysvoide ja silmänympärysseerumi. Hankkimani silmänympärysvoiteen ja -seerumin käyttöä hieman jännitän, sillä ne eivät ole herkän ihon tuotteita, ja viimeksi kun hankin c-vitamiinia sisältäneen silmänympärysvoiteen (se oli Body Shopista), sain siitä näppylöitä silmien ympärille. Ihoni saattaa siis reagoida helposti, mutta on etukäteen hankala tietää, mikä tuote aiheuttaa ärsytystä.

Hankkimani tuotteet
Monesta kakkoslaadun tuotteesta en osannut sanoa, mikä tuotteen pakkauksessa oli varsinaisesti virheellistä, mutta tästä käsivoiteesta se oli helppo nähdä :D
2-laatuinen käsivoidenpurkki
Tarkoitukseni ei ollut ostaa hiustenhoitotuotteita, mutta sellainen myytiin minulle. Hiukseni ovat tällä hetkellä melko pitkät ja latvat ovat päässeet huonoon kuntoon, joten tuote tulee varmasti tarpeeseen. Hiukseni eivät kyllä ole värjätyt, kuten pakkauksessa mainitaan, mutta vakuutuin kuitenkin... :)
Öljyhoito hiusten latvoille
Nyt minulta pitäisi löytyä kaikki tarpeellinen herkän ihon hoitoon! Olen jonkin aikaa ollut ihon hoidossani jonkinlaisessa välivaiheessa, sillä pillerinvaihto (yhdistelmästä miniin) sai ihoni ihan sekaisin ja hätääntyneenä käytin siihen sulhaseni rasvoittuvalle iholle tarkoitettuja aineita. Vähän aikaa uskottelin itselleni, että se kamala polttelu kertoo hyvästä ja tehokkaasta puhdistamisesta, mutta ei se pidemmän päälle tee hyvää iholle. Päätin vaihtaa takaisin yhdistelmäpillereihin, ja niiden sekä näiden iholleni paremmin sopivien tuotteiden kanssa saan toivottavasti/todennäköisesti ihoni taas pian kuntoon. En tiedä onko tuo hankkimani turvenaamio liian kuivattava iholleni, mutta siinä tapauksessa laitan sen sulhaseni hyllylle ja kehotan (käsken) käyttämään. Turvenaamion kannattaa kuulemma antaa vaikuttaa huoneenlämmössä eikä siis saunassa, joka tuntuisi ajankäytön kannalta paremmalta ratkaisulta. Myöskään muut naamiot kasvoilla ei saisi löylytellä ylälauteilla.
Ihonhoitotuotteet herkälle iholle
Pitsiä ja Minttua -blogin Kaisa halusi tietää enemmän Lumenen tuotteiden eläinkokeettomuudesta:
"Lumene ei tee eikä teetä eläinkokeita raaka-aineille tai tuotteille. Tuotteidemme turvallisuus varmistetaan in vivo- ja in vitro -testeillä. Lumene noudattaa EU:n kosmetiikkalainsäädäntöä, joka kieltää eläinkokeet. Suomessa kosmetiikka-alan lainsäädännön (sis. eläinkoekiellon) noudattamista valvoo Turvallisuus- ja Kemikaalivirasto (Tukes, http://www.tukes.fi/), jolle Lumene on velvollinen tekemään selvityksen tuotteiden ja raaka-aineiden turvallisuudesta sekä niihin liittyvistä tutkimuksista, ja lain noudattamisesta toiminnassaan. Tämä siis sisältää myös valvonnan siitä, ettei eläinkokeita tehdä."

Lisäksi kysyin Lumenen tuotteiden suomalaisuudesta:
"Lumene -ihonhoito- ja kosmetiikkatuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa, Espoon Kauklahdessa. Myös tuotteiden myynti ja markkinointi tapahtuu Espoosta käsin. Muutamia tuotteita, kuten meikkikyniä, emme valmista Suomessa, koska niihin meillä ei valitettavasti ole tarvittavaa teknologiaa. Nämä tuotteet tulevat luotettavilta tavarantoimittajilta. Keskeiset aktiiviaineet, joita käytämme valmistamissamme tuotteissa, ovat Suomen luonnosta ammennettuja tehoeliksiirejä, kuten tyrniöljy ja lakan siemenöljy. Tärkeässä osassa tuotteissa on myös puhdas suomalainen vesi. Tehtaassamme valmistetaan yli tuhatta tuotetta, ja kaikkia tuotteissa tarvittavia raaka-aineita ei ole saatavilla Suomesta. Osan raaka-aineista hankimme kansainvälisiltä kosmetiikan ja ihonhoidon raaka-ainemarkkinoilta."

Lisäksi olisi ollut kätevää saada Keep calm, it's only a wedding -blogin Annikan mainitsema muistilista siitä, mitä kaikkea itse meikkinsä tekevän morsiamen tulisi muistaa, mutta sellaista ei luennolla ainakaan suoraan käsitelty. Se voi johtua siitä, että kysyttäessä miltei kaikki morsiamet sanoivat menevänsä ammattilaisen meikattaviksi.

13.4.2014

Onnea Lumene-arvonnan voittajalle!

Arvonnan voitti Ilokseni (ilokseni(at)gmail.com)! Onnea! Laitan yhteystietosi eteenpäin Lumenelle.

Arpoja oli niin paljon (70 kpl), että tällä kertaa arvontaa ei suorittanut luotettava koira-avustajani, vaan arvonnan suoritti netistä löytynyt satunnaislukugeneraattori. Keräsin kaikki nimet excel-taulukkoon, listasin kahdella arvalla osallistuneet kahdesti ja arvoin voittajan satunnaislukugeneraattorin sekä excelin järjestysnumeron avulla. Virallinen koiravalvoja oli tietysti myös paikalla:
Luottamusta herättävä virallinen valvoja

12.4.2014

Kukkien tuunausta

Olen taas askarrellut suosikki/inhokki kohdettani morsiuskimppuani. Suosikki siksi, että sitä on hauskaa ja mielenkiintoista tehdä. Inhokki koska sitä tämän hetken askarteluistani stressaan eniten. En tiedä saanko siitä siedettävän näköistä... Pienen budjetin askartelukimpusta on hankala saada näyttävää ja tyylikästä, ja kaiken lisäksi olen todella vaativa ja kriittinen kimppuni suhteen. Tällä hetkellä minulla on kimpun suhteen työn alla kangas- ja metallikukkien tuunaaminen oikean värisiksi.
Hius- ja rintakorukukkia (liian tumma värisävy)
Hiuskorukukka (nuo sulat ja tuo keskikohta...)
Metalli- ja muovikukkia (väärä väri)

Kukkien maalausta. Aluksi koitin myös spray-maaleja, mutta oikeaa värisävyä ei löytynyt.
Hiuskorukukasta karsin kaiken irtilähtevän ja ylimääräisen. Katsotaan kelpuutanko sitä kimppuuni nyt yksinkertaistettuna, sillä sen on vieläkin kimalteleva, mutta ainakin se on omaan silmääni siedettävämpi. Lisäksi lisäsin kukan keskelle korviksen koristeeksi, mutta ehkä se kaipaisi siihen vielä jotain muuta.
Riisuttu hiuskorukukka ja korviksia
Hiuskorukukka uudella ilmeellä, mutta ehkä turhan tylsällä keskiosalla
Alla on kangas- ja pienoismallimaaleilla maalaamiani korukukkia, mutta tällä hetkellä suurin osa niistä on vielä liian tummia. Täytyy sekoittaa näitä maalejani valkoiseen/hopeiseen ja koittaa uudestaan.
Tämän kangaskukan päätin sittenkin säästää tuunaukseltani, sillä se oli liian sievä "tuhottavaksi":
Tuo iso kukka keskellä
Näiden kukkien lisäksi olen suunnitellut vielä askartelevani pientä "harsokukkaa" kimpun isojen kukkien ympärille. Ehkä siis todella ohutta rautalankaa, valkoista silkkipaperia, kukan muotoinen kuvioleikkuri ja pieniä helmiä kukan keskiosaksi. En tiedä olisiko parempi tehdä näiden "harsokukkien" varsi hopeisesta vai vihreäksi sävytetystä metallilangasta, sillä sitä en aio verhota vihreään kukkateippiin kuten ehkä muiden kukkien varret. Toisaalta en tiedä verhoanko niitäkään kukkateipillä. Tuleeko siitä tyylikkäämpi kuin siististi kieputetusta (kenties vihreästä) metallilangasta? Lisäksi voisin askarrella kukkia samaan tyyliin silkkipaperista kuin monet ovat tehneet juhlapaikkansa koristeiksi pompomeja, tosin paljon pienemmässä skaalassa. Minulla on vielä muutama muukin kukkaidea, mutta en välttämättä  jaksa toteuttaa niitä: suodatinpaperiruusut (Marha Stewartin ohjeet, todella kivan näköisiä) ja metallilangan ympärille pingotetusta nailonista askarrellut kukat.

9.4.2014

Kutsukorttien ideointia

Pidän kovasti seuraavista elokuvateemaisista hääkutsukorteista:
Mattalie The Wedding
Modern Bride
 Olin kuitenkin ajatellut meille jotain tämän tyylistä:
Photobomb-kissa
Tyylikäs koira rusetissaan
Pieni koira kyltin kanssa
Kuvassa siis näkyisi hääpari, mutta suurimman huomion veisi kuitenkin sievä lemmikki, joka olisi kuvan etualalla. Koiramme olisi kenties puettu juhlavasti rusettiin ja/tai sillä voisi olla hääpäivän kertova kyltti. Äitini ehdotti pinterest-kuviani nähtyään, että laittaisimme kutsuun tällaisen kuvan:
Koiran tassu ja sormukset
Onhan se hyvin aiheeseen sopiva, mutta mielestäni olisi hölmöä laittaa kutsuun kuva sormuksista, kun vihkisormus on kuitenkin tarkoitus laittaa sormeen vasta kyseisenä päivänä. Ja kuka sitten useamman kuukauden sormuksiamme kutsusta tuijoteltuaan jaksaisi enää ihastella niitä juhlissa?

Tällä hetkellä kutsukorttisuunnitelmani ovat kuitenkin taas hieman muuttuneet, pääasiassa varmaan sen takia, että olen koittanut keksiä hyviä askartelutekniikoita yllä olevien toteuttamiseksi. Hankin Tiimarin konkurssimyynnistä ivoryn sävyisiä kutsukortteja ja kuoria häitämme varten. Ne ovat kauniin värisiä ja kimaltelevia, mutta niihin ei voi tulostaa mitään. Joutuisin siis todennäköisesti käyttämään jotain leikkaa-liimaa-tekniikkaa halutessani liittää korttiin valokuvan. Mikään miettimäni tekniikka ei kuitenkaan ole tuntunut täysin toimivalta. Yllä olevissa kuvissa tapahtuu liian paljon. Leikkaa-liimaa-menetelmällä siitä tulee liian kömpelö. Eri asia olisi, jos voisin printata kuvan suoraan korttiin ja tehdä siitä koko korttipinnan kokoisen. Mietin jopa sellaista ideaa, että printtaisin haluamani kuvan jollekin kontaktimuovin tapaiselle materiaalille läpikuultavasti ja liimaisin korttiin kiinni, mutta se alkoi jo kuulostaa melko monimutkaiselta ja kalliilta tavalta tehdä niin monta korttia. Ja typerää ostaa ensin kortit hyvällä hinnalla ja sitten tuhlata järjettömästi johonkin ideaan, joka olisi ollut paremmin ja huokeammin toteutettavissa jollain toisella materiaalilla.

Keksin siis suunnitelmiini turhautuneen taas uuden idean: koira, photobooth ja rekvisiittaa. Askartelisin pikkuruisia viiksiä ja silinterejä tikun nokkaan, käskisin yorkki-poikamme istumaan jonkun soveliaan tausta (ehkä yksivärinen) eteen, ottaisin koirasta kuvia photobooth-rekvisiitan kanssa, printtaisin jotain tällaista (tosin pystysuunnassa):
Koirat valokuvakopissa
ja liimaisin kutsun kanteen. Voisimme printata kuvat joko valokuvapaperilla, jollekin muulle laadukkaalle tulostamiseen kelpaavalle paperille tai edellisiä ideoitani varten hankkimalleni tulostuskelpoiselle tarrapaperille. Lisäksi niitä yorkin photobooth-kuvia voisi käyttää apuna selventämään juhlavieraille photoboothin ideaa. Sitäkin mietin, että leikkaisinko perinteiset avattavat korttipohjamme puoliksi, jolloin toinen puoli olisi kuvalle ja toinen tekstille. Monesti avattaviin kutsukortteihin jää kaksi pintaa tyhjäksi, mikä on typerää...

Korteissa voisin tietysti käyttää teemavärejämme, jotka aina tunnun hieman unohtavan:
Väriteema (ehkä lisäisin vähän kalpeaa vaaleankeltaista)
Kätevää että koiramme sopii hyvin väriteemamme... ;D

7.4.2014

Kaasojen kanssa ostoksilla

Sain edellisellä viikolla puhelun morsiuspukuliike Seremoniasta: pukuni oli vihdoin, 20 viikkoa tilaamisen jälkeen, saapunut liikkeeseen! Lähdin kaasojeni kanssa lauantaina katsomaan pukua ja maksamaan loput puvun hinnasta. En ollut lihonut eli puku mahtui vielä päälle ja näytti muutenkin hyvältä, vaikka olen tässä lähes viiden kuukauden aikana puvun hankkimisen jälkeen ehtinyt panikoida ja kadehtia muiden pukuja useamman kerran. En kuitenkaan saanut ihanaa pukuani vielä kotiin, sillä sovin liikkeen kanssa, että he lisäävät pukuun lenkin, jolla laahuksen saa kiinnitettyä tanssahtelun ym. ajaksi ylös. Saankin pukuni kotiin vasta kuukauden kuluttua!
 
Puvun sovittelun jälkeen menimme Forumin Funky Ladyyn alusvaateostoksille ja mukaan tarttui jo muutamassa blogissa kehutut olkaimettomat Wonderbrat. Vähän täytyy totutella niihin, kun ovat hieman erilaiset kuin tavanomaiset olkaimettomat rintsikat, mutta ne vaikuttivat kuitenkin mielestäni hyviltä ja laadukkailta. Nyt vaan kun pääsisi koittamaan niitä morsiuspuvun kanssa! Hieman jäi huvittamaan liivien koko, sillä olen vielä jonkin verran jumittunut siihen "markettiliivien" käytäntöön: ensin valitaan mututuntumalla oikea kuppikoko ja sitten päätellään ympärysmitta sen mukaan, mikä menee hyvin kyseisellä kuppikoolla kiinni. Olen tällä taktiikalla aikoinaan päätellyt olevani joku 75B tai 80B. Sitten menin kerran Change-myymälään, jossa myyjä aika omatoimisesti änkesi kanssani samaan koppiin kokeilemaan liivien istuvuutta ja määräsi minulle 75C-kokoiset liivit, mikä oli melkoinen yllätys, sillä joskus teinimpänä mittaillessani Cosmopolitanin ohjeiden mukaan kokoani sain kauhukseni tulokseksi 75AA:n. Menin siis Funky Ladyyn ja kysyttäessä mutisin kokoni olevan jotain 75C. Sain sellaiset liivit käteeni, mutta kohta myyjä halusi tulla katsomaan liivien istuvuutta ja lopulta poistuin kaupasta 65F-kokoisten liivien kanssa... Tämä luo jotenkin huvittavan kuvan minusta laihana povipommina, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. 65F on sisarkoko seuraaville: 70E = 75D = 80C = 85B = 90A. Näissä kaikissa on siis ymmärtämäni mukaan sama kuppikoko, mutta ympärysmitan vuoksi erilainen istuvuus (ihan en ole vielä tätä sisäistänyt, joten korjatkaa, jos olen väärässä). Täytyy varmaan mennä vielä uudestaan Funky Ladyyn testailemaan ihan tavallisia, olkaimellisia liivejä, koska nyt olen vielä hieman hämilläni tästä koosta. Mutta sovittaessani niitä aluksi mukaan saamiani 75C-liivejä ehdin jo hätääntyä, sillä niiden kupit tuntuivat liian isoilta ja luulin jo joutuvani palaamaan siihen 80B:hen. Ilmeisesti se istuvuus vaan oli kehno. Eli kannattaa käydä tuollaisissa asiantuntevissa liikkeissä joskus sovittelemassa, sillä siitä voi olla paljonkin apua. Tosin eivät ne koot sitten välttämättä vastaa markettien kokoja. Löytyykö marketeista niinkin eksoottista kokoa kuin 65F..?
Olkaimettomat Wonderbra-liivit
Wonderbra-seikkailun jälkeen päädyimme kaasojeni kanssa viinille ja jäätelölle. Kaasoni ovat iso- ja pikkusiskoni ja olen ollut valintaani erittäin tyytyväinen. Tosin se oli jokseenkin itsestäänselvyys viimeistään siinä vaiheessa, kun isosiskoni meni naimisiin ja pyysi kaasoikseen minua ja pikkusiskoamme. Siskojen kanssa kaikki on helpompaa, suoraviivaisempaa ja hauskempaa! Asumme jokseenkin samalla seudulla, elämäntilanteemme ovat hyvin samanlaiset ja mikä parasta: tunnemme toisemme hyvin. Siskoni tietävät tyylini, luonteeni ja kiinnostuksenkohteeni paremmin kuin kukaan muu (sulhasta lukuun ottamatta). He jaksavat ja haluavat osallistua ostosreissuihini ja morsiustapaamisiini. He tietävät mikä on tärkeää ja mikä turhaa sekä ymmärtävät milloin pilailen ja milloin olen tosissani. Ehkä minun pitäisi jotenkin palkita kaasojani (esim. yhteisellä kylpyläreissulla tms.), sillä en ole heitä kaasoksi pyytäessä ostanut mitään hienoa kaasolahjaa tai ajatellut maksaa heidän juhlapukujaan.

3.4.2014

Photobooth-ideat

Haluaisin photoboothin häihimme, mutta haluaisin sen olevan jotenkin meidän häittemme näköinen. Mikä se meidän tyylimme sitten on... Vintage-punk-rock? Se ei oikeastaan tarkoita muuta kuin että photobooth pitäisi toteuttaa tyylillä ja asenteella jonkinlaisessa vintage-hengessä. Toisaalta punk-rock antaa vapauden lisätä vintageen ihan mitä tahansa yksityiskohtia haluan... :)
Oikeaa tavaraa rekvisiitaksi?

Vai sittenkin hauskoja paperipropseja, kuten näitä partoja?
Haluaisin ehkä oikeaa tavaraa rekvisiittaa paperisen sijaan. Toisaalta olisi kiva olla monipuolista rekvisiittaa ilman kauheaa rahanmenoa. Ja paperisessa tikun päähän kiinnitetyssä rekvisiitassa on se etu, ettei se pilaa kenenkään meikkiä tai kampausta, kuten tavallinen hattu tms. saattaisi tehdä. Ehkä teen jonkinlaisen kompromissin ja hankin sekä "oikeaa" että paperista rekvisiittaa. Jonkin verran olen myös ihastunut näihin venetsialaisiin karnevaalinaamioihin, joiden voisi ajatella olevan jossain "oikean tavaran" ja 2D-rekvisiitan välimaastossa:
Naamio1


Naamio2


Naamio3

Paperinaamio (tämäkin on kyllä kiva!)
Tein joskus muutaman tuollaisen karnevaalinaamion kipsiharsosta, mutta sillä en saa aikaan kuin hieman tuon naamion nro. 3 kaltaisia. Tuollaisen pitsisen naamion teko taitaa olla kykyjeni ja askarteluvälineitteni/-materiaalieni ulottumattomissa. Ainakin ne vaatisivat aika paljon aikaa ja googlettelua (tai miksei pitsikangasta kovettamalla..?). Siitä olen kuitenkin melko varma, että photoboothiimme tulee rekvisiitaksi jonkinlaiset liitutaulukyltit, joihin vieraan voivat kirjoittaa omia tervehdyksiään morsiusparille tai ihan vain sen hetken biletunnelmia.
Koristeelliset kehykset olisivat kivat!

Valmiit tekstit ovat hauskoja, mutta ehkä ne ovat turhan rajoittavia?
Minkälainen photoboothimme sitten muuten olisi? Seinä johon on tehty kehyksillä koristettu aukko, josta kuvattavat kurkkivat kameraan. Niistä tulee hieman mieleen lapsille tarkoitetut valokuvataustat, joissa omat kasvonsa voi laittaa jonkun eläimen tai satuhahmon kasvojen paikalle. Tai pitäisikö sen olla ihan vanerista tehty tausta? Tai kehikko, johon ripustetaan taustakangas? Ja pitäisikö tausta olla sittenkin värillisen sijaan yksivärinen, kuten oikeissa valokuvauskopeissa? Vai kokeilisimmeko jotain ihan muuta, kuten vieraiden kuvaamista Barbie-laatikoissa tms.?
Seinätausta kehystetyillä aukoilla

Seinä kehystetyllä aukolla

Vaneritausta

Kehykseen ripustettu kangas

Perinteinen valokuvakoppi
Barbie ja Ken

Pahvilaatikkokuvia
Vaikka alkuun harkitsin juuri tuollaista valokuvakehyksillä koristettua vaneritaustaa, en usko että meille tulee ainakaan sellaista. Olen jo ehtinyt kyllästyä siihen ideaan. Ehkä nuo pahvilaatikotkin hylkään, vaikka jonkinlaisen Barbie-laatikon ideoiminen ja väsääminen olisi hauskaa puuhaa. Laatikkokuvien miinus on kuitenkin se, että koko laatikko pitäisi näkyä, että sen idea välittyy kuvien katsojalle, jolloin fokus ei olekaan enää kuvattavassa ja kuvattavan viestissä morsiusparille. Sulhanen taitaa olla aika pelkistetyn photoboothin kannalla ja saattaisin itsekin kallistua jonkinlaisen taustakankaan puoleen.
Entä pitäisikö kuvat olla ammattivalokuvaajan ottamia vai perinteistä valokuva-automaattia kunnioittaen automaattilaukaisimella räpsittyjä? Ehkä kallistun hieman jalustan ja automaattilaukaisimen puoleen, sillä en haluaisi kuvaajamme olevan sidottuna photoboothiin koko iltaa. Se kuitenkin tarkottaisi sitä, että viralliset kuvat sukulaisten ym. kanssa pitäisi ottaa erikseen. Jäisikö photobooth sitten yksinään ja käyttämättömänä nurkkaan? Pitäisikö se liittää tiukemmin häiden ohjelmaan ja antaa vieraille tehtäväksi ottaa esim. jonkun sanan, lauseen tai kuvan inspiroima kuva itsestään photoboothissa (esim. "kolme sukupolvea" tai "vastakohdat"? Tai värvätä joitain vieraita houkuttelemaan muita photoboothiin? Yksi hauska tehtävä häävieraille olisi tuoda mukanaan kuva esim. itsestään ja morsiamesta/sulhasesta tai jostain muusta häävieraasta vuosien takaa ja sitten uudelleenkuvata tämä kuva. Toisaalta tämä ei välttämättä sovi meidän häihimme, sillä veikkaan sekä minun että sulhasen sukukuvien olevan aika jäykkää pönötystä. Kuka niitä tahtoo uudelleenkuvata... ;)
Ideoita? Ehdotuksia?