31.1.2014

Onnistuneiden juhlien opas

Vähän aikaa sitten voitin Minä ja Hää -blogin arvonnasta Maria Bonnin kirjoittaman kirjan Häät: Onnistuneiden juhlien opas. Sain sen kätevästi melko varhaisessa vaiheessa suunnitteluamme. Kohta voimme helpotuksekseni ruksia aika ison osan kohdan "12 kuukautta ennen häitä" asioista!  Vihkipaikasta itse asiassa vastattiin jo ja meillä on nyt tiedossa vihkimisemme kellonaikakin! Tässähän voisi melkein viettää -1-vuotis hääpäivää! :)
 
Alun perin minun oli tarkoitus kerätä kaikki häihin liittyvät asiat talteen jonkinlaiseen häävihkoon. Sitten ajatus kuitenkin jäi. Tällä hetkellä minulla on suurin osa tiedosta sähköisenä: tietokoneen kansioissa, selaimen kirjanmerkeissä ja blogimuistiinpanoina. Voitettuani nyt hääsuunnittelukirjan alkaa taas innostus konkreettisen hääkirjasen kokoamisesta herätä. Ehkä voisin askarrella pikkukirjaseen pari muovitaskua, joihin kerään käyntikortteja ja muuta tärkeää. Sitten kirjoittelen kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät muistiinpanoni kirjan sivuille, ja pakotan sulhasenkin aina hääpäivinä selailemaan sitä kanssani. En tiedä tuleeko minun kuitenkaan kannettua sitä mukanani, vaikka se onkin melko hyvin laukkuun sopiva. Jos olisin saanut kirjan ennen juhlapaikoilla vierailua, olisin saattanut tarkastaa sieltä huomioon otettavia asioita. Nämä isot asiat meillä on kuitenkin kirjan kotiuduttua jo aika hyvällä mallilla. Sievälle pikku kirjaselle löytyy kuitenkin varmasti paikka kirjahyllystämme. Nyt voisikin olla hyvä aika hankkiutua eroon kaikista häämessuilta mukaan tarttuneista esitteistä, jotka eivät kirjan väliin mahdu. Haalin aina aivan liikaa kaikenlaista nurkkiimme, enkä sitten osaa heittää näitä "tärkeitä muistoja" pois, joten niiden karsiminen olisi enemmän kuin hyvä idea... :)
Keep Calm! :)

30.1.2014

Hääpäivä arvottu

Koska olemme nyt tyytyväisiä tämän hetken vihkikappeli-, juhlapaikka- ja pitopalvelu-vaihtoehtoihimme, ajattelimme nyt olevan sopiva aika hääpäivän päättämiselle. Suoritimme siis eilen virallisen hääpäiväarvonnan, jonka jälkeen lähetin sähköpostia varatakseni meille Otaniemen kappelin, Laaksolahden Monitoimitalon ja Merirosvot-pitopalvelun. Nyt jännityksellä odotamme vastausta. Vaikka en aio hääpäiväämme paljastaa (se on vuoden 2015 tammi-helmikuussa), alla hieman kuvia arvonnasta :)
Pyydämme yorkkiamme suorittamaan arvonnan

Pikkumies on ylpeä vastuutehtävästään

Poika käy suurella tarmolla arpalipukkeiden kimppuun

Mieluisa lipuke on valittu ja sen kanssa lähdetään kunniakierrokselle
Lopulta saimme arpalipukkeen koiraltamme ja siinä se sitten oli: Meidän Hääpäivämme! :)
 
Kannattaa muuten käydä osallistumassa Vaimomatskua-blogin arvontaan (2.2.2014 mennessä)! Hyviä palkintoja!

29.1.2014

Täällä me varmaan juhlitaan!

Tämä morsian on ollut viime päivät kauhean kiireinen sekä hääjuttujen että ihan muunkin elämän kanssa. Alkaisikohan meillä nyt kuitenkin häiden isot puitteet selvitä..? Muutama viikko takaperin koin ihan kauhean juhlapaikkakriisin. Olin nimittäin ihan varma, että häitämme juhlittaisiin upeassa Agroksenmäen holvikellarissa kynttilöineen ja esiintymislavoineen. Hyvänä kakkosvaihtoehtona meillä oli Villa Åkerblom. Sitten kävimme tutustumassa paikan päällä kumpaankin ja paniikki iski. Paikoissa ei sinänsä kummassakaan ole mitään vikaa. Suurin syy paniikille oli varmaan se, että kohteliaana pariskuntana kutsuimme morsiamen äidin mukaan juhlapaikkoja katsastamaan. Mikään ei tietenkään äitini mielestä ollut kunnossa ja huomio kiinnittyi oleellisten asioiden lisäksi myös epäoleellisiin. Vihkipaikka ei kuulemma saa olla kävelymatkaa kauempana juhlapaikasta, tuolien pitää olla tietynlaiset ja lattialla on aivan pakko olla mattoja. "Ja sehän kuulkaas maksaa!" "Ajatelkaa nyt vieraitakin!" "Älä nyt ota mitään päähänpinttymää siitä vihkipaikasta!" Momzillan vaatimuksille ei meinannut tulla loppua, kun hän vauhtiin pääsi, eikä siinä sitten enää muistettu, että nämä ovat morsiusparin häät.
Agroksenmäen holvikellari
Totta kuitenkin on, että molemmissa juhlapaikoissa on juhliemme kannalta omat heikkoutensa. Villa Åkerblom on pieni 80 hengen juhliin. Siellä voi kyllä sellaiset järjestää, mutta pöytiä täytyy siirtää bändin ja tanssimisen tieltä, ja tilat esim. photo boothille pitäisi järjestää alakerran saunatilojen yhteyteen. Lisäksi juhlapaikan tyyli ei ole ihan se, mitä haluaisin. Äitini kammoksuma karun komea Agroksenmäki on minulle mieluisampi kuin Åkerblomin pikkusievä kartanotyyli. Taulut sentään saa ottaa Åkerblomin seiniltä halutessaan pois, ja vaikka se ehkä hassulta kuulostaa, tämä on aika ratkaiseva seikka sille, että ylipäätään harkitsen Åkerblomia juhlapaikaksemme.
 
Masentavampaa oli se, että käytyämme katsomassa Agroksenmäen holvikellaria meidän oli pakko hylätä ajatus juhlistamme siellä. Agroksenmäelle saa kyllä järjestettyä upeat juhlat ja tilaa siellä on valtavasti, mutta rahaa tulisi kulumaan aivan liikaa meidän budjettiimme. Pystyisimme vielä nielemään paikan kalliin vuokran, joka on noin 1700€. Hintaan kuuluu kuitenkin sen verran kehnot pöydät ja tuolit, että ainakin paremmat tuolit pitäisi niiden rumien ja huterien tilalle vuokrata. Niihin menisi Agroksenmäkeä vuokraavan Intercom Designin kalustevuokrahinnoilla noin 2-3 euroa per tuoli. Lisäksi haluamani esiintymislava maksaa parikymppiä neliömetriltä. Mahdottomaksi paikan vuokrauksen tekee kuitenkin se, että koristeluun ja siivoukseen ei periaatteessa ole aikaa kuin muutama tunti aamulla ennen juhlia sekä yöllä juhlien jälkeen. Kysellessäni paikan päällä Agroksenmäen vuokrauksesta sain sen kuvan, että on epätodennäköistä, että paikkaan pääsisi koristelemaan ilmaiseksi edellisenä päivänä, jos ei maksa myös kyseisen päivän vuokraa.
 
Nyt kuitenkin tuntuu, että vihkipaikkamme, juhlapaikkamme ja pitopalvelumme ovat enää päivämäärän päättämistä vaille sovittuja. Sulhanen tarttui hiireen huomatessaan epätoivoni ja löysi kuin löysikin upean paikan, joka oli jäänyt minulta täysin huomaamatta: Laaksolahden monitoimitalo! Olen varmaan ohittanut paikan omissa etsinnöissäni sen takia, että emme tahdo juhlapaikaksemme koulun jumppasalin kaltaista kolkkoa tilaa kiiltäväksi lakattuine parketteineen. Laaksolahden monitoimitalo on kuitenkin nimestään huolimatta ihana paikka! Nyt on vähän samanlainen fiilis kuin tv-morsiamilla hääpukuostoksilla: "Tämä se on! OMG! Tämä on nyt se oikea!" Paikan juhlatilaan ei mahdu kauheasti enempää kuin 80 juhlijaa, mutta hieman paremmin kuin Villa Åkerblomiin. Lisäksi tila on Åkerblomista poiketen yhtenäinen. Monitoimitalosta saa vuokrattua joko pelkän juhlatilan tai sitten koko rakennuksen. Koska vuokrahinta ei ole ollenkaan paha, haluaisimme mielellämme koko tilan omaan käyttöömme. Tähän kuuluu siis juhlasalin lisäksi hyvin varustettu keittiö, juhlasaliin avoin parvitila, 3 vessaa (joista yksi invavessa), 2 pukuhuonetta, eteinen ja takkahuone. Paikan nettisivuilta ei saa tilasta ja sen eduista kauhean hyvää käsitystä, mutta muutamassa morsiusblogissa siitä on kerrottu hieman kattavammin. Lisäksi siellä on avoimet ovet tiistaisin (myös torstaisin, mutta silloin siellä on kaikenlaista järjestettyä tekemistä, joka estää paikkaan tutustumisen). Talo on sympaattinen vanha kivinavetta, jonka sisätilat on vasta pintaremontoitu ja kalusteet uusittu. Ikkunasyvennykset ovat täydellisiä kynttilöille! Muutaman satasen vuokrahinnalla saa käyttöönsä koko tilan perjantaista sunnuntaihin eli aikaa olisi koristeluille ja siivouksellekin.
Laaksolahden monitoimitalo
Monitoimitalon ikkunasyvennykset

Parvi juhlatilasta katsottuna

Keittiö

Juhlatila parvelta katsottuna

Kalusteet

Takkahuoneen keittiöseinusta

Takkahuone
 

22.1.2014

Täydellinen päivä talvihäille

Tänään olisi sellainen: lunta on vihdoin maassa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta! Silti ensimmäinen ja välillä tuntuu että myös ainoa ajatukseni ulos mennessä on "kamalan kylmää". Teimme hieman itsenikin yllättäneen päätöksen talvihäistämme kesällä ja välillä pelottaa, että oliko se sittenkään oikea päätös? Miten hääkuvat onnistuvat nenä punaisena, räkä poskella, silmät vuotaen ja kylmästä hytisten? Toisaalta ainakin BLACK.bling.WHITE-blogin Tanja sai talvihääkuvansa onnistumaan! Ehkä se meillekin on mahdollista..?
 
En kyllä osaa näin suoralta kädeltä kauhean kattavasti perustella, miksi talvihäät olisivat paremmat kuin kesähäät. Olen aina ollut kesäihminen. Rakastan lämpöä, auringonpaistetta ja mansikoita. Syntymäpäiväni ovat kesällä ja kaikki ulkomaanmatkani lukuun ottamatta muutamaa lyhyttä Tukholman ja Tallinnan reissua olen tehnyt kesällä. Kaikki parhaat muistoni ja mielikuvani tuntuvat assosioituvan kesään. Suurin osa vaatteistanikin tuntuu sopivan parhaiten kesäkeleille.
 
Toisaalta jo alusta lähtien parhaiten häittemme koristelutyyliä ja tunnelmaa kuvastivat mielestäni ihanat kynttiläkuvat (kuvat Pinterestistä):



Suomen kesä on öisinkin niin valoisa, että kynttilät eivät silloin pääse ihan oikeuksiinsa. Talvihäissä sen sijaan kynttilät ovat mielestäni ihan ehdottomia. Lisäksi ne sopivat erääseen juhlapaikkaan ja sen ikkuna-aukkosyvennyksiin täydellisesti. Tämä juhlapaikka ei ole ollut esillä blogissani, sillä löysimme sen ihan vähän aikaa sitten, kun juhlapaikka-asiat alkoivat monista eri syistä ahdistaa. Voi olla että tämä yllätyspaikka onkin meidän tuleva juhlapaikkamme. Siitä asiasta lisää sitten kun asiat tästä hieman selkenevät.
 
Kuten yllä sanoin, minulla on kesästä paljon ihania muistoja, mutta talvesta vähemmän. Toki on joulu, mutta se on aina ollut vähän sellaista stressaavaa aikaa, kun pitää käydä kylässä kaikkialla ja muistaa ostaa lahjat ja lähettää kortit. Hääpäivästä tulee toivottavasti sellainen oma kynttilöiden ja romantiikan täyteinen päivämme pimeyden ja kylmyyden keskelle minulle ja sulhaselleni.

19.1.2014

Kauneus- ja hyvinvointivinkkejä

Kuulen mielelläni muilta morsiamilta kauneus- ja hyvinvointivinkkejä. Koetin kerätä joitain blogini "Morsianremontti"-välilehdelle. Koetan jonkin verran saada elämäntapojani kuntoon kuitenkaan stressaamatta asiasta liikaa. Kaikkia listaamiani asioita en meinaa ihan budjetinkaan takia toteuttaa, mutta koska harvoin käyn kosmetologilla enkä ole koskaan mm. kestovärjännyt ripsiäni tai käynyt manikyyrissä, voisi olla kiva tehdä jotain näistä häitä varten. Jätin ihan tarkoituksella listastani pois mm. keinorusketuksen (kyseessä on talvihäät ja kalpeuteni ei häiritse minua), hiustenpidennykset/-värjäykset (olen melko tyytyväinen luonnollisiin hiuksiini) ja silikonit (ei). Listasta voi kuitenkin puuttua joitain mielenkiintoisia "remonttikohteita", joten kaikki vinkit ovat tervetulleita! :)
Jos kaikki epäonnistuu, täytynee turvautua Cassandra Banksonin (kuvssa) uskomattomiin meikkausvinkkeihin ;)

15.1.2014

Häämusiikkimme

Lisäsin musiikki-välilehden, jolle kerään (ainakin näin alkuun) rakkauslauluja ja sellaisia korneja radiohittejä, joiden tahdissa olisi hauska illan myöhäisinä tunteina tanssia. Nämä listatut kappaleet eivät ole yhtä kuin häissämme soitettava musiikki, mutta halusin silti nämä musiikkimaailman helmet kirjata johonkin ylös. Niitä kun ei ikinä saa mieleensä silloin, kun tarvitsisi. Bändi tuskin soittaa kovinkaan montaa näistä listaamistani kappaleista. Muutamaa rakkauslaulua heiltä voisi varmaan pyytää, mutta muuten varmaan mennään aika pitkälti sillä, mitä heidän ohjelmistoonsa kuuluu. Bilebiisejä taas haluaisin hyödyntää erilliseen tilaan rakennetussa "discossa", jossa voisimme nuoremman porukan kanssa käydä myöhemmin illalla/yöllä muutaman tanssin tanssimassa.
 
Bändiasiamme ovat itse asiassa paljon keskeneräisemmät kuin alun perin luulin. Tarkoitus oli pyytää erästä akustista bändiä soittamaan ruokailumusiikkia sekä tuoda itse isompi soittokalusto paikan päälle ja sopia juhlaporukasta muutama hyvä kokoonpano rokimpaa musiikkia soittamaan. Soittokamojen paikalle raahaaminen vaan alkaa vaikuttaa hieman hankalalta vaihtoehdolta näin suunnitelmien edetessä (kukaan muu ei ilmeisesti kykene kasaamaan ja roudaamaan sulhasen rakkaita rumpuja kuin sulhanen itse). Meidän pitää siis todennäköisesti hankkia ulkopuolinen bändi paikalla alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta. Lisäksi olin kuvitellut meidän juhlivan häitämme Agroksenmäen holvikellarissa tai vastaavassa isossa tilassa, mutta budjetin ja koristeluaikataulujen vuoksi joku pienempi paikka, kuten Villa Åkerblom, alkaa näyttää houkuttelevammalta. Se saattaa tarkoittaa sitä, että akustiselle musiikille ei ole välttämättä tilaa, ainakaan ennen kuin pöytiä lähdetään siirtämään pois bändin ja tanssilattian tieltä.
 
Saa ehdottaa rakkauslauluja ja korneja biisejä ja miksei muutakin listalle laitettavaksi! :)
Ylvis - The Fox
 

14.1.2014

Edellisen viikonlopun häämessut

Wanhan Sataman Mennään naimisiin -messut on nyt nähty tältä vuodelta (voi olla että niihin vielä vuoden päästä kerkiää mennä fiilistelemään ennen papin aamenta). Sormukset ja hääpuku on jo hankittu, joten niille osastoille en kauhean pitkäksi aikaa pysähtynyt. Juhlatila- ja pitopalveluosastoilta poimin esitelappuset mukaan, mutta messuilla oli paljon aika hintavia vaihtoehtoja. Ainakin meille nämä Radisson Blu -vaihtoehdot ovat reippaasti yli budjetin. Mielenkiintoisia olivat erityisesti valokuvaajat, hääkimppuäänestys ja hiuskorujen ym. asusteiden myyjät.
 
Valokuvaaja meillä periaatteessa on. Heti kun saamme hääpäivän varmistettua, voisin kysyä valokuvaajaltamme, että kai alustavasti sovittu kuvaus onnistuu. Samalla pitäisi kysyä, mitä hän hääpäivän kuvaamisesta velottaisi. Tai oikeastaan ensin pitäisi päättää, mitä häävalokuvaukseltamme haluaisimme. Todennäköisesti viralliset poseerauskuvat hääparista otettaisiin muutamaa päivää/viikkoa ennen häitä, mieluiten päivänä jolloin tehdään myös koekampaus ja -meikki. Voisin jopa pyytää koemeikistä hieman hääpäivän meikkiä vahvempaa, jolloin se soveltuisi paremmin valokuvaukseen. Pitäisi myös miettiä kuvauspaikkoja ja minkälaisia kuvia itsestämme haluamme. Sitten pitäisi päättää minkälaisen kuvauksen haluamme hääpäivänämme. En ainakaan vielä tunne tarpeelliseksi kuvata meikkaamista ja hääpuvun päälle vetämistä. Voisin tietysti pyytää kaasoja ikuistamaan nämä, mutta tuskin tarvitsen niitä ihan valokuvaajan kuvaamina. Myös photo booth mietityttää. Haluaisin ehkä sellaisen, mutta kuka sen kuvaamisen sitten hoitaisi? Onko se erillinen ohjelmanumero ja ottaako kuvaajamme kaikista pari kuvaa, jonka jälkeen photo booth jää nurkkaan pölyä keräämään? Vai pitäisikö sinne hankkia joku automaattilaukaisimella varustettu kamera, joka kenties yhdellä painalluksella ottaisi valokuvakoppimaisesti useamman kuvan kohteesta? Vai pitäisikö joku valokuvaamisen kohtuullisesti taitava sukulainen nimetä hoitamaan photo boothia, jolloin häntä voisi halutessaan illan aikana pyytää kopille kuvaamaan? Valokuvauksessa kiinnostivat myös boudoir-kuvat. Ne ehkä haluaisin eri kuvaajalta, mieluiten naiskuvaajalta. En tiedä osainko eläytyä kuvauksiin, jos kuvaaja olisi mies. Vaikka kyllä ajatus tuollaisista kuvauksista muutenkin jännittää... En koe olevani erityisen valokuvauksellinen.
 
Messuilla oli paljon ihania hiuskoruja ja muita asusteita morsiamelle! Muita tyydyin tällä kertaa vain katselemaan, mutta ViaMinnet:stä ostin yhdeksän rintakorukukka ja sain vielä yhden kaupanpäälle. Nämä yhdeksän olivat kukkakimppuni väriteemaan sopivia erikokoisia ja -näköisiä nahkakukkia vaaleanpunaisina ja valkoisina. Se kaupanpäällinen oli ihana, väriteemaani sopimaton kultainen pikkukukka. 


 Vaaleanpunaiset kukat ovat kyllä hieman liian tummia kimppuuni. Joko hyväksyn ne sellaisinaan, jätän kimpun ulkopuolelle tai koetan vaalentaa niitä. Nahka kaiketi haalistuu auringonvalossa, mutta toisaalta myös kuivuu. Ja jaksaako sitä jäädä odottelemaan, että haalistuuko ikkunalaudalle jätetty kukka vuoden aikana tarpeeksi...
 
Kukkiin liittyen jäin myös pitkäksi aikaa tuijottelemaan kauneimman kimpun tittelistä kisaavia morsiuskimppuja. Sydämenmuotoinen kimppu oli todella sievä, vaikka en itselleni sellaista valitsisi. Talvimorsiamelle sopiva olisi kukista tehty muhvi. Siinä kädet eivät jäätyisi kukkia pidellessä, vaan päinvastoin pysyisivät lämpiminä.
Sydänkimppu ja muhvikimppu
Aika jännän näköinen oli pääosin risuista koostuva kimppu. Telineessä se näytti hieman turhankin karulta, mutta voisi toimia hyvin hempeästi ja luonnonläheisesti pukeutuneella morsiamella.
Risukimppu
Yksi kimppu oli tehty kukista, pajunkissoista ja rautalangasta. Varmasti aikaa vievän ja pikkutarkan työn tulos:

Rautalankakimppu


Rautalankakimppu

12.1.2014

Talvimorsiamen Converset

Edellisen talvikenkäpäivityksen kirjoitettuani tilasin Zalandosta 4 paria talvi-converseja sovitukseen. Lauantaina häämessuilta tultuani kävin hakemassa Zalandon paketin lähimmästä Matkahuollon noutopisteestä kotiin. Paketissa oli tummanruskeat kääntövarrelliset nilkkurit, kahdet eri kokoiset tummanruskeat korkeavartiset tennarit ja yhdet vaaleanruskeat korkeavartiset tennarit. Nämä tummanruskeat kengät olivat oikeastaan vaihtoehtoni, sillä vaaleat otin mukaan vain varmuuden vuoksi:
Tummanruskeat Converset
Alunperin luulin pitäväni enemmän noista karvareunallisista (oikealla), mutta nähtyäni kengät luonnossa ja sovitettuani niitä aloin pitää enemmän kääntövarrellisista (vasemmalla). Tämä talvimorsian aikoo siis käyttää häissään seuraavanlaista talvivarustusta:
Talvitakki, Converset ja pitsinauhaa
Mietin että voisin tehdä takkiini koristevyön kuvassa olevasta vaaleasta pitsinauhasta, jonka ompelisin kiinni tummanruskeaan kangasnauhaan. Tai ehkä tarvitsen tummempaa pitsinauhaa... Toinen vyövaihtoehtoni oli vastaavanlainen koristeketju kuin eräissä kengissäni on (takin väriin sovitettuna):
Kenkien koristeketju

10.1.2014

Häähuumaa häämessuilla!

Tänä viikonloppuna olisi edessä Mennään naimisiin! -häämessut Wanhassa Satamassa. Kävin siellä aiemmin jo pari vuotta sitten, kun siskoni häät olivat suunnitteilla. Nyt asioita varmaan katsoo kuitenkin ihan eri näkökulmasta ja suuremmalla kiinnostuksella, kun omat häät ovat suunnitteilla. Erityisesti nyt kiinnostaisivat juhlapaikat, pitopalvelut ja soveliaat paikat hääyön vietolle. Miksei häämatkakohteetkin. Askartelu- ja koristeluvinkit sekä muut vastaavat yleensä tuottavat pettymyksen. Ehkä minulla on aina jo valmiiksi niin valmis visio siitä, mitä haluan, että petyn kun muiden suunnitelmat eivät vastaa omiani... Häälehtiäkin aina ostan ja joka kerta petyn. En oikein tiedä, mitä niiltä muka odotan.
 
Kotiimme tuli postin mukana mielenkiintoinen pieni lehtinen, jossa mainostettiin Neljät Häät Fiskarsissa -häätapahtumaa. En muista aiemmin kuulleeni kyseisestä tapahtumasta. Se vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta pelkään sen olevan melko pieni tapahtuma ja pettymys pitkän ajomatkan jälkeen (vaikka eipä se loppujen lopuksi meille edes niin pitkä ajomatka ole). Fiskarsin Ruukki vaikuttaa kivalta paikalta häiden juhlimiselle, mutta ehkä se on turhan kaukana. Toisaalta onko se edes niin kaukana..?
Fiskarsin Ruukki
Love Me Do la 15.2. vaikuttaa todella mielenkiintoiselta tapahtumalta, hieman päivitetymmältä versiolta perinteisistä häämessuista. Mitäköhän sen kanssa tekisin, kun siskoni/kaasoni syntymäpäivät osuvat samalle päivälle..? Ovetkin aukeavat vasta klo 13. Toisaalta ehkä ehtisin käydä tuolla ja tulla sitten sieltä juhlimaan siskoni syntymäpäiviä. Voisin koittaa saada siskoni innostumaan messuille menosta ja sen jälkeen syntymäpäivien juhlimisesta Helsingissä ravintolassa... :)
 
Selatessani häälehtiä kaupassa (yritin päättää onko mikään lehti ostamisen arvoinen, sillä haluaisin jatkuvasti ostaa häälehtiä, mutta en koskaan ole niihin tyytyväinen) törmäsin eräässä lehdessä Lontoossa la 5.4. järjestettäviin A Most Curious Wedding Fair -häämessuihin. En tietenkään ostanut kyseistä lehteä, vaan sen vierestä perinteisen, vintagetyylisistä häistä kertovan Häät-lehden. Hieman harmittaa. Nyt pitää melkein käydä ostamassa se toinenkin lehti, kunhan vaan muistaisin, että mikä lehti se oli. Nämä messut olisivat kuitenkin ihana tekosyy romanttiselle ja häähömpän täytteiselle viikonloppureissulle Lontooseen. Sulhanen tuskin matkaan suostuu, sillä pitäisi säästää ja sulhasta nämä messut eivät varmasti kiinnosta, mutta aina voi haaveilla. Aiemmin kyseiset messut ovat olleet ainoastaan vintageen keskittyvät häämessut, mutta nykyään sieltä löytyy muutakin. Varmaan ulkomaanreissuja voisi hyvin tehdä muillekin häämessuille, mutta en ole niihin aktiivisesti tutustunut. Tämä vaan osui silmään sattumalta.
A Most Curious Wedding Fair
 

5.1.2014

Vihkikirkkopohdintaa

Emme ole kovinkaan aktiivisia kirkossa kävijöitä. Viimeksi olin kirkossa yli vuosi sitten ystäväni häissä. Sitä edeltävä kerta taisi olla serkkuni rippijuhlat. Sitä ennen taas... Jaa-a... Lukion joulukirkossa..? Vaikka asumme melko lähellä synnyinseutuani, ei minulla ole läheistä suhdetta oikeastaan mihinkään kirkkoon. Kirkossa vihkiminen kuitenkin tuntuu maistraattivihkimistä paremmalta vaihtoehdolta, sillä yhden maistraattivihkimisen nähtyäni kaipaan hiukan enemmän romantiikkaa ja tunnelmaa omaan seremoniaamme. Toki maistraattivihkimisenkin voisi hoitaa paremman kaavan mukaan virastotaloa viehättävämmässä paikassa, mutta uskon meidän päätyvän tässä asiassa vanhempiamme ja isovanhempiamme miellyttävään kompromissiin, sillä asia ei ole meille niin tärkeä.

Uskoisin vihkipaikaksemme valikoituvan joko Otaniemen kappelinLeppävaaran kirkonPaavalin kirkon tai Kulosaaren kirkon. Otaniemen kappeli on ykkösvaihtoehtomme. Leppävaaran kirkkoon saattaisimme päätyä jos valitsemme juhlapaikaksemme Villa Åkerblomin. Paavalin kirkko tai Kulosaaren kirkko sen sijaan saattaisi olla toimiva vaihtoehto, jos juhlapaikkamme olisi Agroksenmäen holvikellari. Uskon vihkipaikkamme kuitenkin juhlapaikasta riippumatta olevan Otaniemen kappeli. Se on paikoista ainoa, jonne koen omaavani jonkinlaisia tunnesiteitä, vaikken olekaan siellä koskaan käynyt. Kappelisaliin mahtuu 150 henkilöä eli koon puolesta sen pitäisi olla ok ja sieltä löytyy urut, joten häämarssi on mahdollinen. Kappelin arkkitehtuuri on mielenkiintoisen oloinen: siinä on lasinen takaseinä, jonka läpi näkyy pihalla oleva suuri, valkoiseksi maalattu risti. Tämän ristin lisäksi tilassa ei taida pahemmin koristeita olla. Hieman ehkä häitä ajateltuna outo seikka on se, että penkkejä taitaa olla vaan käytävän toisella puolella eli sekä sulhasen että morsiamen sukulaiset istuisivat käytävän vasemmalla puolella. Meidän pitäisi mennä kyllä katsomaan paikkaa ennen lopullista päätöstä.
Otaniemen kappeli
Otaniemen kappelilla tai pikemminkin koko Otaniemen kampuksella on meille tunnearvoa, sillä siellä me mm. tapasimme sulhaseni kanssa ensimmäisen kerran. Opiskelimme samaa alaa, meillä oli paljon yhteisiä kavereita ja tapasimme monesti ohimennen eri illanvietoissa. Sulhaseni vaan oli hieman hankala tapaus: tyypillinen (teekkari)mies, joka ei suostunut uskomaan, että tyttö voisi olla hänestä kiinnostunut. Ehdin tuntea hänet lähes vuoden ja flirttailla satunnaisesti erinäisissä tapahtumissa ennen kuin se täydellinen tilaisuus osui kohdille: osallistuimme kummatkin uuden lukuvuoden aloittavalle mökkireissulle. Iskemistäni hieman hidasti se, että hänen kaverinsa alkoi käpälöidä takamustani, mikä sai kenties jo hiukan ihastuneen sulhoni mököttämään. Pyydystin kuitenkin tämän suloisen kännikalan haaviini ja käskin ottamaan yhteyttä. Sulho sitten kuuliaisesti otti yhteyttä lähettämällä hieman läpinäkyvän "tässä joitain valokuvia mökkireissulta" -sähköpostilla, mistä hämmentävän nopeasti päädyimme asumaan saman katon alle... Nyt 6,5 vuotta myöhemmin saatuamme opintomme päätökseen olisi vihdoin aika suunnitella häitä.

2.1.2014

Talvikenkäongelmia :/

Tiesin että tämä on jossain vaiheessa edessä... Suuri kenkäkriisi! Ja koska nyt puhutaan vasta talvikengistä ja juhlakenkien hankinta on vielä edessä, on tämä mahdollisesti vasta se ensimmäinen suuri kenkäkriisi. Nyt kun talvitakki on hankittu, voin keskittyä talvikenkien etsimiseen. Olenkin tehnyt jo taustatyötä ja päässyt melko hyvään selvyyteen siitä, mitä haluan. Talvikenkiä ei kuitenkaan enää löydy niin hyvin kaupoista, sillä joulun jälkeiset alennukset ovat lähteneet käyntiin ja valikoimista alkaa puuttua kokoja. Ei sillä, että sopivien kenkien löytyminen olisi helppoa muutenkaan... Asiahan on niin, että kengänkokoni on 41-42. Se monesti hieman masentaa kenkäostoksilla, kun löytää kivan kenkäparin ja kuulee, ettei siitä ole kyseisessä liikkeessä sopivaa kokoa ja pienen selvittelyn jälkeen selviää, ettei kyseistä kokoa edes valmisteta.

Mieluiten laittaisin hääpäivänäni jalkaan Timberlandin Mount Hope -talvikengät. Niitähän ei tietenkään enää löydy Zalandon sivuilta haluamassani värisävyssä eli tummanruskeana Tobaccona, vaan ainoastaan vaaleampana Wheatina. Vaaleampaa löytyisi kyllä vielä kokoa 41, mutta netissä on sanottu kyseisten kenkien olevan pientä kokoa (eli kannattaisi ottaa puoli kokoa tavallista kokoaan isompi koko), joten tuskin ne sopivat minulle. Enkä oikeastaan edes pidä tuosta vaaleammasta värisävystä. Tummempaa taas en löydä mistään oikeassa koossa, en vaikka kävisin läpi ulkomaiset nettikaupat, Ebayn, Amazonin ja Timberlandin oman sivuston.
Yksi mahdollisuus olisi tilata Timberlandin sivulta itse kustomoidut kengät. Saisi valita itse värin, mallin ja yksityiskohdat. Kenkään voisi esim. laittaa hääparin nimikirjaimet tai vihkipäivän. Toisaalta hinta on kalliimpi enkä ole mikään suuri Timberland-kenkäfriikki. Olisin vain tuon tietyn kengän halunnut ostaa.
Tietysti on jäljellä vielä tämä toinen suosikkini aiemmasta kenkäpostauksestani: Anna Fieldin talvisaappaat. Niissäkin koko 42 on Zalandossa loppuunmyyty, mutta ehkä 41 sopisi tai löytäisin isomman koon jostain muualta, jos paneutuisin asiaan. Mutta en tiedä haluanko nyt noita vai jäänkö mieluummin odottamaan jotain parempaa.
Haluaisin talvikenkieni olevan jotain muuta kuin sievät ja tyylikkäät karvatöppöset. Varsinkin nyt kun takkini on sivistynyt ja tyylikäs, haluaisin kenkien olevan hieman "mauttomat". Jotain alla olevien converse- ja maiharimorsianten tyyliin:
http://www.pinterest.com/pin/378724649885996616/
Maiharimorsian
Vaaleanpunaiset Dr Martensit

Punk-morsian
Toisaalta voisin myös edellisten kuvien hengessä hankkia talvikengikseni vuorelliset Converset. Ainakin Zalandosta löytyy tällä hetkellä sopivan kokoisia Converseja. Suosikkini alla olevista kengistä on varmaan tummanruskea All Star Dainty.
Chuck Taylor All Star Dainty, tummanruskea

Chuck Taylor All Star Dainty, vaaleanruskea

Chuck Taylor All Star, kääntövarrellinen